tiistai 22. tammikuuta 2013

Ai mitä kuuntelen? Part one.

Eräs anonyymi lukija tökkäili sähköpostitse muistuttaen meikäläistä siitä, että aivan blogin perustusaikoihin olin lupautunut kertomaan omasta musiikillisesti tapahtuvasta itsetyydytyksestäni lisää jossain vaiheessa.
No ei nyt aivan näin sanoin, mutta kuitenkin avaamaan hieman levyhyllyn sisältöä muunkin bändin kuin sen HIMin suhteen, joka siis roikkunut mukana sen 17 vuotta.

Keikkakäyttäytymisistähän tai ihan leimojen kautta on myös jotain osviittaa kai saanut, samaten kuin hirveestä avautumisangstista erään bändin peruuntumisien kautta. Köh, Placebo..

Nostellaan nyt sitten tähän parit pidempiaikaiset korvakarkit ja muuten kovat valuutat.
Tän postausmaratonin kokoonsaamiseenhan menee tuhottomasti aikaa, koska tapani mukaan eksyn YouTuben ihmeelliseen maailmaan fiilistellen kaikkea epämääräistä. En siis vain ole jaksanut lätkiä niitä tänne satunnaisessa järjestyksessä.

Ja koska kuitenkin muutamat nyrpistelee siellä nokkaansa kun heidän omaa bändiprojektiaan ei ole muistettu mainostaa niin sanottakoon nyt tähän, että poimin laajasta listastani vain ne eniten elämääni vaikuttaneet tahi paljon soitossa olevat. Hirmuisen haukionkalahaukionkala-listauksen julkaisu on mielestäni melko tylsää luettavaa.




Sexydeath
Vuonna 2008 kajahti Ruotsista ja pläjähti ulkomaailmaan levy Ubruja, jonka ylistetyn arvion satuin Imperiumista bongaamaan (9,5/10). Eihän siinä sitten mennyt kuin muutama puhelinsoitto ja levyn käteeni saatua oli selkeetä, että jätkät Suomeen vähän äkkiä tai minä lähden Tukholmaan. Kyllähän ne sitten Mama Trashin avustuksella tulikin.. Onhan tuolta (sinkuksi liian hyvännäköiseltä) Alexilta aina vähän outoja voinut odottaa, mutta jotenkin Sexydeathissa ne melko kaikki palaset tuntui loksahtavan kohdilleen. Kovassa soitossa on edelleenkin ja yhdessä vaiheessa coveri Maniacista oli takuuvarma jatkojen naapurinhäiritsijä. Se piti soittaa aina ja monta kertaa lyhyen ajan sisällä.

Diary of Dreams
Siitäkin on reippahat 10 vuotta kun eräs rakas ystäväiseni lähetteli epämääräisiä biisejä Messengerin kautta yön pimeinä tunteina. Sieltä tuli mm. kyseiseltä bändiltä pari biisiä, jossain siinä Peachesin Dynamit Nitroclyserin Baben ja Luppakorvan tunnarin välissä. Sieltä tuli Chrysalis ja She And Her Darkness. Lyrikathan kopsahti syövereihin samaten kun Jaloviina verenkiertoon, eli pillitin suoraa huutoa aamuun asti. Tuon päivän jälkeen olen haalinut melkein koko tuotannon kotosalle ja eniten taidan juna/bussimatkoilla mp3-soittimestani DoD:tä kuluttaa. Kunhan saan aikaiseksi, tulee jotain tähän bändiin liittyvää varmasti löytymään myös ihostani ikuisella musteella.



End of You
Unrealin (-06) julkaisusta asti peukutellut. Tuppaa tulemaan aikakausia, jolloin saatan niitä hurjaa kolmea levyä junnata parikin viikkoa repeatilla. Pietilöiden suursukukokousta odotellessa....
Kävi joskus niin, että useammallakin keikalla sattui End of You olemaan lämppärinä. Sen enempää silloin huomiota kiinnittämättäni eräs keikka havahduin tuoppini äärestä jotta perkele, minähän osaan nämä biisit. Miksi? Mikä tää on? Miksi mä en ole ennen tajunut tätä, täähän on hyvä!


 


Dope Stars Inc.
Tän bändin kohdalla joudun rajaamaan dikkailuni vanhaan tuotantoon. Sorry guys, mutta nämä viimeisimmät ulostukset on olleet ala-arvoista mun makuuni. Oli joskus vuosia, jolloin tätä bändiä kuuntelin aivan järjettömiä määriä. Tuolloin tapanani on myöskin rullaluistella öisin ja aina huudatin tätä bändiä lenkeillä. Potkut meni mukavasti tahdin mukaan useamman biisin kohdalla.




Entwine
Höhöö, tähän valitaan ihan vittuiluksikin tosi vanha kuvanäyte, koska joku hobitti täytty just masentavat 38v. :) Itsehän olin sitä jotain sulosen söpöt 16 vee itte, kun bändi löytyi. Siinä hujakoilla. Ekan levyn kohdalla yritin kuulostella mikä se tämä on, mutta Willmanin ulosanti ei kertakaikkiaan uponnut bändin kanssa. Tanen astuessa kuvioihin ja seuraavan levyn tullessa ulos olin sopivasti haavoittuvaisessa teinijöötin murrosikävaiheessa eli kyllähän soli samantien levykauppaan mentävä. Sen jälkeen onkin sattunut ja tapahtunut kaiken näköistä, mutta edelleenkin kirjailen tän nimen lempibändieni joukkoon. Mustettakin se saavutus kai jo ihoon ansaitsisi, mutta en taida kehdata. Tein kuvataidekouluni lopputyön periaatteessa täysin Entwineä kuunnellen.





Blutengel
Jos mä nyt ihan rehellinen oon, niin eihän tää oo yhtään hyvä. Mutta kuitenkin sitä on tullut kuunneltua aivan hemmetin paljon ja nähty vaivaa niiden julkaisujen saamiseksi Suomeen. Kummallinen suhde siis.. Lähinnä bändi pitää pistää hakuun parin kuukauden välein jo ihan siksi, että kyseessä näkyy olevan erittäin tuottelias bändi mitä tulee tulee musiikkivideoihin. Ja ne tuntuu kyllä toinen toisen perään olevaan kummallisempaa materiaalia. Erään ystävän kanssa ajoittain käydäänkin keskustelu "ootko muuten nähny Blutengelin uuden videon?" -Joo oon, HUH HUH!





Stoneman
Tämä löytyi livekeikalta. Jotain jossain joskus lämppäsi. Koko Stoneman oli aivan neverhöörd, mutta kömmin kuitenkin senkin katsomaan. Samantien kun lavalle astelivat, kulki koko kropan läpi joku käsittämätön väristyksen tapainen, NYT on tulossa jotain. Sitten kun ne rupesi soittamaan loksahti suu auki ja vaan kalikalla kupoliin lyötynä seisoin suu auki koko keikan. Keikan jälkeen marssin ostamaan levyn ja hoin loppuillan "aij jumalauta". Oli jotenkin aivan muusta maailmasta se olotila.




Gothminister
No hei tottakai... Siellä on kovin paljon hempeetä tuotantoa, jota kuuntelen silmät vedistellen harkiten teelusikalla ranteiden aukivetoa. Kuten seuraava.



Diorama
Nolottaa myöntää, mutta korostin tän bändin punakynällä vasta vuosi sitten. Miten olen voinut missata aiemmin? Jumankauta ollut olemassa vuodesta -96.. No toki olen ottanut tätä sivistyksen mustaa aukkoani kiinni tämän vuoden aikana hurjasti ja kuunnellut aivan korvat verillä tuotantoa läpi.



Alkaiskohan tässä olla se alkupurasu tähän alueeseen. Toki vain pintaraapaisu.
Seuraavassa postauksessa tuleekin sitten jotain vähän muutakin kuin kuumiksia miehiä lateksivaatteissa pienellä pilluparralla ja kajalilla umts umts umtsin taustoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti