sunnuntai 13. tammikuuta 2013

A Blog With Substance.




Sainpahan sitten ihka ekan tunnustusnakituksen. Moinen lennähti Hennin Extreme Fool - blogin kautta, kiitsa!
A blog with substance pistää pohtimaan itsestään kahdeksan faktaa ja jakamaan ne kanssanne, sekä toki delegoimaan hommaa jälleen eteenpäin..

Kauheen vaikeeta keksiä jotain, mikä ei jo olisi tullut esille aiemmin teksteissä tahi muuten.
Tässä nyt kuitenkin..

1. En syö karkkia. Maistoin ensinnäkin elämäni ensimmäisen makeisen vasta reilusti 2vanhana. Äiti päätti kasvatuksessaan, että jos ei moisia syötetä, ei niitä myöskään tajua haluta. Tästä syystä mulla oli aivan järjettömästi pehmoleluja, kun ei voinut sitä karkkia ostaa lahjoina. Sitten kun makuun päästiin ei sitä karkkia oikeasti saatu kun karkkipäivänä eli lauantaina. Suklaata saatan satunnaisesti ostaa ja syödä, mutta kaikki muut makeiset jää helposti syömättä vaikka niitä olisi tarjolla. En ees muista koska olisin ostanut itselleni karkkipussin. Musta ne kaikki haiseekin jo ihan kamalalta..

2. Pidän kynää oudosti. Tää nyt voi kuulostaa vähän kummaliselta faktalta tänne, mutta onpi kuitenkin asia, josta saan kuulla lähes poikkeuksetta aina jos joku näkee mun kirjoittavan. Peruskoulun ekalla olin jopa tukiopetuksessa tästä asiasta ja sain kaiken maailman tutteja kynään laitettavaksi, joilla käden asentoa yritettiin korjata. Opettajien mielestä en pystyisi omalla asennollani suoriutumaan laajoista kirjoitelmista tai lukio-opinnoista käden kipeytymisen takia. Kuten näkyy, meni ne tukitunnit aivan hukkaan ja lukionkin kävin ilman käsiongelmia. Havainnollistan otteeni kuvalla..










3. Mulla on WC-neuroosi. Tarkemmin sanottuna pöntön kansien suhteen.. Saan sadasosasekunnissa hepulin, jos molemmat kannet ei ole käytön jälkeen laskettu alas. Homma on saanut joskus alkunsa käytyäni inhimillisten voimavarojen kurssin, jossa kerrottiin talon hyvien henkien karkaavan putkiston kautta pois huoneistosta mikäli kannet ovat ylhäällä. Taitaa olla ihan fengshui-hommeleita.
Joskus pönttöni huuhtelunapin yläpuolelta on löytynyt tarra "kannet alas, jumalauta!". Muutenkin olen hyvin taikauskoinen ja vanhan kansan viisauksia noudattava tyyppi. Kavereilla on joskus hurjan hauskaa mun kustannuksellani tästä syystä...

4. En tanssi. En oo koskaan jorannut tuntitolkulla tanssilattialla. Poikkeuksen tähän tekee livekeikat, joilla saatan kyllä ketkuttaa pyllyä alusta loppuun. Perinteinen baarin tahmainen tanssilattia hikisine lääppijöineen ei vain oo mun paikkani, eikä myöskään kotibileiden parketti. Tästä syystä joissain porukoissa illan istuminen yökerhoissa ei oo mun mielestäni kivaa. Se tarkoittaa lähes poikkeuksetta sitä, että meikäläinen istuu tuntitolkulla yksin pöydässä varaten paikkoja kymmenelle muulle katsoen niiden juomien sekä laukkujen perään. Aina välillä joku käy päästämässä meikäläisen tupakalle (tottakai käytyään ensin itse siellä röökillä, vessassa ja tiskillä) ja tämän jälkeen katoaa taas tamppaamaan. Viihdyn siis paremmin pubeissa joista koko tanssimahdollisuutta ei löydy.

5. Meitsiltä löytyy auton ajokortin lisäksi lupa ajella myös kuorma-autolla sekä moottoripyörällä. Oon varmaan ikuisesti leso tästä ABC-kirjainyhdistelmästä. Kaikki inssit ekalla läpi. Ihmettelen myös ajotyylilläni etten ole koskaan joutunut tekemisiin virkavallan kanssa. Oon se hullu kaahari joka roikkuu ihmisten peräpuskurissa kun ne ei tajua mennä bussipysäkille päästämään ohi.

6. Olin limppariaddikti. Yläasteen kasista lukion loppuun meikäläisellä meni Pepsi Maxia vähintään 1,5 litraa päivässä. Välillä jouduin ihan miettimään, koska olen juonut viimeksi vettä. Touhu alkoi kutakuinkin siksi, että kodin pihakaivo kuivui eräs talvi ja jotakin piti sitten juoda. Lopettaminen ei ollut helppoa, mutta olin tiedostanut oikeasti olevani koukussa siihen kamaan. Parhaimmillani saatoin heittämällä kävellä parikin kilsaa kauppaan keskellä yötä saadakseni sitä Pepsi Maxia. Kerran erään Prisman avajaistarjouksen johdosta ostin vaatehuoneen täyteen Maxia, siis varmaan 50 pulloa. Vieroitus ei ollut helppoa. Kärsin päänsärystä, huonosta olosta ja levottomuudesta monta viikkoa. Nykyään sallin itselleni satunnaisesti "viikonloppupullon" tai kun varaudun krapulaan.

7. Mulla on tosi vähän vaatteita naiseksi. Yleensäkin vihaan shoppailua kaupoissa, koska aina tuntuu siltä, että joku tarkkailee ja kyylää. Vaivaannun kun myyjät tulee kysymään voivatko auttaa ja tästä kieltäydyttyäni tuntuu, että ne kyylää viellä enemmän. En myöskään pidä siitä koko touhusta siksi, että on todella raivostuttavaa plärätä rekkejä, jonottaa sovitukseen, repiä vaatteita ees taas moneen kertaan ja koittaa tehdä ostopäätös nopeasti. Multa löytyy ihan tosi paitoja ja mekkoja jotka oon ostanut joskus 15-vuotiaana ja joita käytän edelleen. Haluaisin tottakai omistaa enemmän vaatteita, mutta loppupeleissä olen niin pihi, että laitan rahani mielummin johonkin muuhun kun rätteihin.

8. Katson ihan liikaa telkkaria. Se on mulla valehtelematta päällä heräämisestä nukahtamiseen asti. En välttisti niinkään edes seuraa sitä, mutta taustamölynä valitsen yleensä mielummin töllön. Saattaa toki olla paljon myös äänettömällä jos kuuntelen musiikkia, mutta päällä son kyllä aina.

Olen nyt ketjujen tylsä tappaja enkä linkittele loppuun blogeja, joille tämän tunnustuksen soisin.
Moni seuraamani blogi on jo nimetty tahi toteuttanut tämän, joten mikäpä idea olisi uusiksi näitä jaella.

4 kommenttia:

  1. Samoista syystä itekin vihaan kaupoissa shoppailua, nimenomaan vaatteiden shoppailua, siksi oonkin nettikauppojen suurkuluttaja.

    Ennen oli itelläkin töllö päällä aamusta iltaan, juurikin taustahälynä. Mutta en kyllä tiiä miksei telkkaria voinut sammuttaa jos rupesi musaa kuuntelemaan, se vaan laitettiin äänettömälle :D Kai se oli kätevämpää x)

    VastaaPoista
  2. Enpä oo koskaan kiinnittänyt huomiota siihen miten sä pidät kynää, vaikka oonkin joskus kattonut että sun kirjottaminen näyttää jotenkin hassulta. :)

    Mä taas mieluummin käyn ostaa vaatteet kaupasta (jos sellainen mahdollisuus on), kuin tilailen netistä. Haluan yleensä nähdä tuotteen, sen materiaalin jne. En jaksa ravailla ees taas postissa, varsinkin jos joutuu palauttamaan jotain. Musta se on päinvastoin mukavaa jos vaateostoksilla saa sitä kunnon palvelua niin halutessaan. Voit myyjälle kertoa että etsit tätä ja tätä, ja sitten voit rauhassa sovitella vaatteita myyjän kantaessa sulle tarvittaessa toisia kokoja. Yleensä kun käyn vaatekaupoilla ilman makutuomaria, myyjältä voi tarvittessa vielä kysyä mielipidettä esim jonkun vaatteen istuvuudesta.
    Mutta makuasioita toki nämäkin, ja välillä kyllä ärsyttää kun myyjät ei ymmärrä jättää rauhaan vaikka kertoisikin vain katselevansa.

    -M

    VastaaPoista
  3. Aika jännästi tosiaan piet kynää, yks tuttu kirjoittaa samalla tavalla. :) Ittellä kanssa on vissiin hieman erikoinen tapa pitää kynää kuulemani mukaan, mutta ei ihan nuin räikeästi erilainen tapa sentään. ;)

    VastaaPoista
  4. Hei mä pidän kynää ihan samalla tavalla!

    Eli siis kävin ja luin taas. :)

    VastaaPoista