perjantai 16. marraskuuta 2012

Olipa kerran..

12 vuotta sitten minä ostin tämän sinkun meidän ala-asteen rehtorille joululahjaksi.

Silloin hänen mielestään HIM oli huonoa musiikkia ja se ei ikinä tulisi olemaan yleisesti tiedetty bändi.. 


Mutta koska hän kuitenkin piti klassisesta musiikista, lähti tämän version sisältävä sinkku joululahjana hänelle.
Äitini siunauksella..

Voi kun sitä viellä joskus törmäisi Juha Lipposeen, mä siltä kysyisin: "Mitä mä sanoin kolmannesta luokasta alkaen...?"

Tästä syystä ja lähestyvän uuden vuoden (Helldonen) täpinän, sekä ensi torstain VHV:n syntymäpäivien takia, mä lupaan joulukuun ekasta päivästä alkaen pommittaa joka päivä yhden biisin verran Hänen Helvetillistä Majesteettia
Koittakaa kestää..
Ja ei, se villitys, vaiko Villetys, ei alkanut silloin 2000, 
se alkoi silloin kun Anttilan alelaarista löytyi hyvin halpaan hintaan 666 Ways to Love: Prologue. 
Se 1000 kappaletta painettu EP vuodelta 1996, josta tänä hienona päivänä maksetaa helpolla 2000euroa.

Itselleni sen tosin sain vasta kirjoitettuani päähäni valkoisen lakin. 
Isältäni lahjaksi...
Myöhemmin illasta, oli tämä ensimmäinen kerta, jolloin olen nähnyt faijani itkevän.
Se itki sanoen "Pidä Maija sitten siitä levystä hyvää huolta. Mä tiedän, että sinä jos joku sitä osaa arvostaa..".

Se syveni silloin, kun HIM esiintyi jollakin YLEn kanavalla soittaen When Love and Death Embracen. Kyllä se oli oikeastaan aikaa juuri sen EP:n ilmestymisen. Eli jälkeen Suomen ekan MM-kullan ja Det Glider Innin..
Sen jälkeen mä vaadin kummisedältäni uusimman levyn joululahjaksi. 
Ja sen myös sain.. 
Sitten mä missasin yhden Nosturin keikan parhaan kaverini kanssa, koska jäin äidilleni tupakan poltosta kiinni.
Mutsi lähti sinne parhaan kaverini kanssa... 
Pääsin kuitenkin Spice Girlsin keikalle.
Ei olisi julmempaa opetusta voinut äitimuori keksiä.. 
Olen myöskin tämän bändin takia joskus jonottanut 22h pakkasessa saadakseni liput Helldoneen.
Olen ihmetellyt Provinssin eturivissä kellon ympäri (ja kussut tuoppiin) ollakseni siinä eturivissä Hoo-hetkellä.
Mä olen matkustanut vain Viroon asti nähdäkseni He livenä..
Ja mä olen kestänyt myös entisen, joka kutakuinkin halusi peittää selkäni pyyhkellä pystyäkseen panemaan minua takaa ilman Heartagramia.

Ja ihan näiden kaikkien asioiden takia multa löytyy sieltä selästä juurikin ne kaksi merkintää tästä orkesterista.
Vaikka siellä välissä on paljon materiaalia joka ei upo, on siellä myös paljon sellaista joka varmasti on vaikuttanut siihen mitä mä nyt olen. Auttanut niihin kasvukipuihin..
Se on siellä niin kauan vaikuttanut ja kasvanut mun mukanani, että se on ansainnut ne kaksi tatuointia.

Nyt kuitenkin se ala-asteen opettajan joululahjasinkku...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti