lauantai 17. marraskuuta 2012

Landepaukku

Niin on taas toinen viikko maatalon emäntänä vierähtänyt.
Huomenna saapuu lentokone Thaimaan +30 asteesta tänne kuolevaan ja koleaan Suomeen..
Samalla reissulla meikäläinen istahtaa Z-junaan ja suuntaa takaisin Lahteen.
Täytyy kodista tehdä koiraturvallinen ennen tiistain hakureissua.

Mitä piskiin tulee, niin ajatuksissa tällä hetkellä on perustaa ihan erillinen blogi hänelle.
En mitenkään haluaisi näitä asioita sotkea kun kuitenkin lukijakuntaan kuuluu ihmisiä, joita koko koira ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sitten on toki myös ihmisiä, joita mun oma urpoiluni ei kiinnosta, mutta ne koirahommat taas nappaisi..
Sen kanssa kun suunnitelmissa on harrastamista, pakollisia näyttelyitä ja ihan sikana niitä valokuvia, niin lienee fiksuinta hommata ihan oma leikkikenttä tälle informaatiolle.
Vai mitäpä olette mieltä?

Tämä viikko on mennyt samanlailla hengaillessa kuin ensimmäinenkin.
Pihalla on touhuttu, unirytmi on aivan vituillaan ja vaaka näyttää edelleenkin entistä isompia lukuja joka päivä... Noh, kohta joudun lenkkeilemään ihan pakosta.





Ittekseni rauhassa oon saanu taikka joutunut olemaan.
Muita vierailevia tähtiä ei ole näkynyt nurkissa eikä edes se puhelin ole pärissyt puheista huolimatta.
Olen niin huono itse soittamaan ja tuppautumaan/tuputtamaan seuraani, että mielummin elän hiljaisuudessa samalla hampaita kiristellen ja pohtien sitä, että jos seuraan tosiaan halutaan niin silloin kyllä soitetaan. Etenkin kun tästä parin viikon pestistä olin ilmoittanut jo keväällä ja useaan otteeseen lähempänäkin.

Ulkona on tietty yritetty olla niin paljon kun sää vain sallii.
Ja mitä valoa riittää.

Ne marjapuskat ja kirsikkapuut on saatu leikattua.
Oon roudannu hartiat vääränä puita paljun lämmitykseen.
Oikeasti se vaatii melkein sen 2 kottikärryllistä ennenkuin on sopivan lämmintä.







Päätin myöskin purkaa takapihalta löytyvän jättitrampoliinin.
Tai siis,,,olen yrittänyt purkaa sitä nyt kaksi päivää.
On kyllä vaikeaksi tehty, tai sitten mun älykkyysosamäärä on oikeasti pähkinää pienempi enkä vain hiffaa sitä helpompaa tapaa.
Kangasta piteleviä jousia oon saanut nyt irotettua melkein puolet. Siitä jostain reippaasta sadasta.
Rintalihakset on tästä aktiviteetista niin kipeät, että todella saan taistella pukeutumisen kanssa.

Mutsi ukko oli löytänyt jokunen aika sitten kirjaimellisesti jostain lantalasta hemmetin hienon reen.
Soli sitten läntätty ihan paraatipaikalle etupihalle ja suunnitelmissa on keksiä sille jotain ällösöpöä jouluvalaistuskäyttöä.
Ennen tätä se piti tietenkin pestä.
Lapioin sisältä sitä itseään ison saavillisen verran ja jynssäsin puutarhaletku toisessa ja juuriharja toisessa sen edustuskuntoon.








Niin hätähousu mä en ole, että oisin jo tällä viikolla ripustanut vilkkuvalot joka puskaan.
Tekee mieli aina liian ajoissa nähtyäni jouluvalot tunkea jokaiseen postilaatikkoon lappu jossa lukee "HELVETIN URPO, NYT ON SYYSKUU/LOKAKUU. TUNGE NE JOULUVALOT PERSEESEES."
Mitään vitun "pihavaloja" tai "tunnelmavaloja" ei ole. Ne on jouluvaloja.
Jos oisin diktaattori niin jokaikinen moinen olisi kielletty ennen itse joulukuuta.
Tähän aikaan vuodesta mennään pelkillä kynttilöillä. Stna.




On se jännä, miten paljon kaikkea unholaan jäänyttä työkalustoa vanhan maatalon vinteiltä ja tienposkista löytyy. Nätisti ollaan niitä ripoteltu pitkin tonttia puutarhatonttujen tapaan.
Itse tykkään ihan pöhlönä.
Kaiken näköistä vanhaa ja kulunutta..













Ei sitä aina tartte ostaa sitä kalleinta marmorikivipatsasta jostain pihamyymälästä.
Ihan jo vaan ne luonnonkivet riittää. Nämä molemmat tornit olen kasannut pari vuotta sitten.
Hyvin on kestäneet talvet ja kesät. Odotellaan viellä 5 vuotta ja toivotaan, että sammaloituvatkin.









Alan jo olemaan aivan sisustusfiiliksissä lähestyvää muuttoa varten. Kuljen täälläkin pitkin kämppää ja kaivelen kaapeista kaikkea mitä ajattelin nyysiä itselleni.
Nämäkin keräilyaarteet on julmasti sijoitettu kaappiin.
Hei! Ne vaatii avohyllyä ja käyttöä. Ne suorastaan huutaa sitä.




Kotopuolen eteisestä löytyy mielestäni todella upea lipasto jonka kiikuttaisin omaan kotiini alta aikayksikön jos äiti sittä vain luopuisi.
Taulut on Maija Westerbergin käsialaa..





Lähes samalainen lipasto, mutta kolmee kertaa isompi versio löytyy viereisestä "mummon mökistä". Aionkin ensi viikolla ottaa puheeksi sen omimisen.
Vähän vaatii se tosin työtä ja uutta maalipintaa. Onneksi sitä on tultu harjoiteltua ennenkin.
Myös seinien pintojen kanssa huomaan pohtivani vaikka minkälaisia ratkaisuja.
Tapettia, maaleja...
Puolisen vuotta sitten remppasin täällä kulmahuoneen joka on tarkoitus olla uusi makuuhuone jahka vain löytyy tunnelmaan sopiva uusi sänky.











Nyt kuitenkin ulkosaunan lämmitysoperaatioon.

On se vain niin paljon tunnelmallisempi kuin sisäsauna sähköllä ja juoksevalla vedellä.
Pitää myöskin suorittaa juurikasvun blondaus.
Eihän sitä aivan landena voi takaisin kaupunkiin marssia.


















1 kommentti:

  1. Tuo lipasto kelpais myös tännekin. Ois just sopivan kokoinen! :) Kattelin sitä jo sillon viikoloppuna, että jotain ton tyylistä mun eteiseen. -Memmu

    VastaaPoista