torstai 11. lokakuuta 2012

Kinuskipornoa.

Tänään onkin ottanu piehän kuin kastraatiosta tullutta puudelia.
Toisinaan on vain niitä hetkiä, kun asia kuin asia nyppii. Riippumatta siitä murjottaako koko päivän himassa vai yrittääkö pysyä positiivisena..
Olisin vain mieluusti jäänyt kotia villasukat jalassa ja tukka pystyssä jumittamaan uusintaohjelmia, mutta roudasinpa kuitenkin itseni 3h yöunien jälkeen toisiksi viimeiselle matikan tunnille.
Ihan vain vittuuntuakseni lisää. Ja kanavoidakseni sitä tylsästä opetuksesta johtuvaa ärsyyntymistä isoäidinneliöiden virkkaamiseen.

Syyttelen taas vaihteeksi aivan Turusta olevaa unirytmiäni.
Sitä kukuilee aamu 3-5 ihan duraselina ilman tietoakaan väsymyksestä.
Tai menee vaihtoehtoisesti tuimana sänkyyn kaksitoista reikä reikä tehden sitten kylkikääntöharjoituksia seuraavat viisi tuntia.
Toinen major problem on viime viikkoina jälleen lipsumiseni päiväuniin.
Muutenkin univammaisena en niitä saisi ottaa, tiedän kyllä.

Aamujen pelastus on ehdottomasti ajastimella toimiva kahvinkeittimeni, jonka viritän hyvin usein keittämään kahvit juuri siiheksi kun puhelin alottaa rääkymisen.
Silti juotuni neljä kuppia vahvaa mokkaa oli tuo 200metrin koulumatkani jotain ylitsepääsemätöntä.
Jöllipäivänä sitä tottakai törmää jo ennen koulun ovea ihmiseen jota ei tosiaankaan haluaisi nähdä.

Seuraavien kolmen tunnin aikana sain viellä kupin kahvia sisuksiini ja siltikin olo oli kuin pilkun jälkeen nakkikioskijonossa. Ei oo mitään urbaanilegendaa että valvominen vastaa parin promilen humalaa.

Tunnista kuitenkin selvittiin ja kotona tietenkin lisää sitä kahvia. Joskos taistelu sillä voitettaisiin.
Ennen Viidakkoperheen loppumista olin kuitenkin jo juonut 8 kuppia kahvia sitten heräämisen eikä muutosta väsymykseen tai huonotuulisuuteen ollut ilmassa.
Hetken harkitsin raivokasta lenkkeilya pirteässä syysilmassa, mutta koska olin oikeasti niin pahalla tuulella että olisin varmaan vain päätynyt karjumaan jollekin epäonniselle koiranulkoiluttajalle, päätin jäädä kotia.

Lopulta kahdelta luovutin ja lupasin itselleni tunnin päiväunet sillä hermostuin siihen että hermostutti.
Seuraava muistikuva olikin säpsähtäminen hereille, vilkaisu kelloon ja lähemmäs kuuttahan se näytti.
Hienosti hoidettu. Hyvä minä.

Väsymys olikin sitten poissa, mutta huono tuuli puhalteli edelleen.
Miehenä olisin varmaan tarttunu Jallupulloon, mutta koska olen nainen, päätin syödä.
Tietty. Lohturuokaa!
 



KINUSKIA!
Olisi pitänyt käydä kaupassa, mutta en vain saanut itseäni liikkeelle.
Kokeilinpas sitten ekaa kertaa kevytruokakermasta duunailla ja ihan nätisti tuli.
Vaikka mummoni saisikin tämän kuullessaan nyt pienimuotoisen slaagin.
Ja maistui ainakin mun suuhun aivan samalle kuin se kunnonkin kermaan tehty.




Jäisien marjojen päälle vain kuumaa kinuskikastiketta.
Yksi helpoimmista ja parhaimmista jälkkäreistä ikinä.
Vaikken ees erikoisemmin ole mikään kinuskin ystävä.
Lapissahan moinen löytyy karpaloilla vähän jokaisesta pöperöpaikasta samalla tavalla kuin leipäjuusto tai poronkäristys.

Edellisessä duunipaikassa tämä kulki vadelmilla ja nimikin oli joku hemmetin Cicciolina.
Huvitti jo silloin se jonkun keksimä nimi, koska Cicciolinahan on maailmankuulu pornostara.

Tolla anoskoolla tietty lähdin liikkeseen.
Lopulta päädyin syömään koko 2,5dl kuumaa kinuskikastiketta ja puoli litraa marjoja.
Nice! Ja vitutus oli tiessään.. :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti