tiistai 2. lokakuuta 2012

Hiusväripostaus.

Koska jokainen itseään kunnioittava shokkivärin hiuksissaan omaava bloggaaja tekee tästä aiheesta merkinnän, en minäkään aio olla muista poikkeava.
Jokasella tuntuu olevan omat tapansa ja tyylinsä. Niin myös minulla.

Viimeksi eilen tästä asiasta taas kysyttiin.
Naapurin mamma änkesi samaan hissiin ja kyseli värjäänkö itse tukkani, pysyykö väri hyvin, onko vaikeeta ja mitä maksaa.

Vastaukset näihin: Kyllä, ei, ei, 7e (5e värinpoisto, 2e suoraväri).
Jos joku nyt harkitsee tai päättää liittyä suoraväriklaaniin niin huomion arvoisia seikkoja luvassa.
Saat varautua siihen, että joka paikka on täynnä värivalinnan mukaisia hiussuikeroista siirtyneitä pinkkejä kuvioita.
Usea suoravärejä harrastamaton kaveri tulee hulluksi kun vierailen niiden luona juurikin näiden uusien maaliraitojen takia kylppärin lavuaarissa.
Hiki on myöskin kirkuvan punaista ennen kuin tukka on pesty pariin otteeseen.
Tyynyliinat saa hempeän punaisen kuosin.
Kaikki siirtynyt väri tekstiileistä on saatu puhtaaksi pyykkikoneella. Myös valkoiset.
Samalla värjäät käsikarvat ja ihon mikäli nukkut käsi pään alla.
Uimisen altaissa ja paljuissa voi unohtaa ilman uimalakkia tai suihkumyssyä..
Sama pätee saunomiseen..

Paljon tämän tyyppisiä kysymyksiä tulee. Ihan missä vain.
Tavallaan shokkiväriin palasinkin sen takia, että on jotenkin melko mainiota kun täysin vieraat ihmiset uskaltaa tulla kyselemään tai kommentoimaan kuontaloa mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Ei kovin suomalaista..

Joukkoon kuuluu myös niitä urpoja.
Kerran on baarissa yksi jäpikkä ottanut letistä kiinni ja nykässyt.
Oli aivan varma, että kyseessä on peruukki. Kiva juttu. Oisko kannattanu kysyä sen sijasta, että käydään tarjoilijaan käsiksi. Kaveri löysi itsensä anniskelulaitoksen ulkopuolelta alta aikayksikön.

Silloin tällöin tulee myös aivopierullisia kyselyjä siitä, onko tää mun aito väri.
Tottakai on. Mun mutsi on Barbabelle ja faija yksi kolmesta porsaasta.

Tänään oli sitten tuon juurikasvun värjäilyn suorittaminen.
Viimeksi tämän tein viisi viikkoa sitten. Silloin myös värjäsin hiukset viimeksi.
Pesukertoja shamppoolla on tuona aikana tullut ehkä sen viisi. Kasteluja seitsemisen kipaletta.
Otsatukkaa pelkästään tuppaan pesemään tököteillä useammin, 3-4pvän välein.
Muuten olen päässyt tukkani kanssa siihen tilaan aiemmin lopetetun aknelääkityksen auttamata ettei tartte pahemmin pestä. Ei ne rasvotu. Rottakuuri hillitsi talirauhastoimintaa..
Enkä halua nyt opettaa päätä sille shamppoolle (tässäkin asiassa kehittyvä ituhippi on googletellut liikaa).



Oma fledani on tässä viimeisen vuoden aikana venähtänyt aivan mielettömästi.
Lähinnä ystäväpiiri tästä huomauttelee. Itse kun sitä piiskaa kantaa päivittäin niin ei huomaa.
Marraskuulle olen varailemassa vuosihuoltoa kampaajalle ja tiedän, että se pätkäsee ainakin 10cm latvoista pois niiden kunnon takia.
Nytkin juurikasvu oli sen parisen senttiä paikoittain. Näytti siis hyvin häijyltä kiinni pidettäessä.
Ei kuitenkaan niin urpolta kun vuosia suosimani musta väri näytti jo millin juurikasvulla..






Koska joskus olin porvari (mamma betalar kampaajakäynnit), ja värjäytin hiuksia sukulaisen omistamassa liikkeessä sain moneen otteeseen kuulla käskevään sävyyn, ettei puhtaita hiuksia saa värjätä. Niinpä nytkin oli viimeisestä pesusta kulunut aikaa viikko.
Niin ja hikoiltu kuumetta myöskin ulos tuon viikon verran. 





Siitähän voisi sitten tapella viikon, minkä merkkistä väriä tai vaalennusta/värinpoistoa kukin shokkivärjääjä suosii.
Olen itse kokeillut useampaakin sorttia, mutta päätynyt kuitenkin aina siihen millä kampaajallakin aloitin: StarGazer .
Omana värinäni viimeajat toiminut versio Magentasta.
Värini tilaan eBaysta. Mitäs lie pari purkkia postikuluineen kuutisen euroa.
Yhden purkin vippaan huiviin yhdellä värjäyskerralla.

Kampaajalta kysyessäni hän suositteli tietenkin värinpoiston sijasta vaalennusta.
Tottahan toki on hellävaraisempi hiuksille, mutta omalla kohdallani menin ostamaan kesällä useammankin paketin tarjouksessa ollutta Garnierin Truly Blonde värinpoistoa.
Tämä on myös ainoa kauppaväreistä, jonka olen todennut toimivaksi värinpoistoksi.
Käytänpäs nämä nyt siis loppuun ja palaan sitten takaisin siihen normiblondaukseen.

Leikin myöskin kotikemistiä ja sekoittelen yhdestä pakkauksesta silmämääräisesti kahteen kertaan tyvivaalennuksen.
Vaikka niissä käyttöohjeissa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla "älä säilytä väriseosta tai käytä sitä uudelleen" oon minä ainakin käyttänyt.
Sekoittelee vaan kupissa sen 50:50, viskaa sekaan yhden jauhepussin ja sulkee korkit huolellisesti.
En oo niin pöllö, että duunaisin sen ison purkin valmista seosta ja säilöisin tästä puolet.



Jotkut laittelee tässä välissä foliohattuja päähän ja lämpökäsittelee hiustenkuivaajalla.
Miä en.
Päässä annan vaikutella sellaisen 20minuuttia, jonka jälkeen pesen.
Ei shamppoita eikä hoitoaineita tähänkään väliin, koska suoraväri tarttuu paremmin hiukseen kun se ei ole ns "hyvässä kunnossa" hoitoaineen jäljiltä.
Myöskin kampaajani on painottanut, että aina värinpoiston jälkeen hiukset tulee värjätä heti.
Hius jää kuulemma auki ja päivän tai parin hengailu kusenkeltaisella juurella ei tee hyvää.
Fleda muovittuu.
Jos taas käyttää ihan vain vaalennusta värinpoiston sijasta, voi tuon välipäivän pitää.






Oon tottunu lätkimään itse värin kuiviin hiuksiin. Vaikka niiden ohjeissa sanotaan pyyhekuiviin, pestyihin hiuksiin. Saatan kuvitella, mutta omasta mielestäni väri pysyy täten paremmin.

Värinpoiston jälkeen en kampaile hiuksia. Enkä myöskään kuivata niitä hiustenkuivaajalla.
Kuivuttuaan revin käsiin muovihanskat nro 2, lorautan väriputeliin sen verran vettä kun sinne mahtuu ja läästin tuota syötävän näköistä värimössön päähäni.




Viimeisenä laitan päähän viellä hieman väriä sisältävän setin hoitoainetta.




Tämän koreuden kanssa välttelenkin seuraavan tunnin ajan kaikkia kosketuspintoja.
Jämähtää samantien kiinni ihan mihin vain, mikä ehkä oli arvattavissa.
Tässäkin kohdassa värin ohjeet sanoo 20minuuttia, mutta kuvitelmaa tai ei, omasta mielestäni hiukset pysyy paremmin värissään kun annan olla vähintään tunnin ajan päässä.

Vaikutusajan loppumista odotellessa oon ottanu tavaksi myös muiden pään alueen karvojen värjäilyn.
Siis kulmat ja ripset. Parhaimmaksi setiksi olen todennut seuraavan.
Suosittelen myöskin säästämään vanhan mascaran harjan, pesemään sen ja levittelemään tämän tökötin simmusiin sillä. On meinaan paljon parempi kuin se mukana tuleva pieni tikku.




Tarpeeksi rankasti vaan väriä kulmiin ja ei siihen karvojen kasvusuuntaan vaan nimenomaan vastakarvaan. Sudin myös ympäristöä harjalla, jota ne pienet hajakarvat saisivat väriä ja ovat täten helpompia nyppiä pinseteillä veks.
Setissä tulee myös aluslappuja ripsien värjäämiseen, mutta itse en ole koskaan oppinut niitä käyttämään. Sitten toki, jos jonkun toisen räpsyttimet tulee värjättyä on asia erikseen.
Yksin on vähän hankalaa niiden käyttö. 
Viimeiset 15min ollaankin aikalailla luolamiesmateriaalia naamakarvat sikin sokin.




Sitte pesulle. Omasta kylppäristäni löytyy kylpyamme, mikä on ehkä vihoviimeinen riemuvoitto värjäillä suoraväreillä. Siksi tarvikekuvasta löytyykin Klorite jota ilman en voisi elää.
Jokaisen suihkussa käynnin ja värjäyksen jäljiltä amme näyttää siltä, että olen saatanallisesti uhrannut sinne vuohen taikka vaihtoehtoisesti saanut keskenmenon.
Värin tarttumista oon huomannu auttavan sen, että huuhtelee ne pinnat etukäteen vedellä ennenkuin sinne iskee väriä. 










En oo ottanu tavaks pestä muuta kuin väri/hoitoaineseoksen pois päästä. Ei taaskaan shamppoopesua.
Vihoviimeinen huuhteluvesi mummon ohjeiden mukaisesti niin kylmästä vedestä kun aivot kestää.
Sulkeutuupi ne pään talirauhaset, hiuksista tulee kiiltävät ja mitä viel.. Vanhan kansan höpötyksiä.

Koska koko operaatio on tähän mennessä vienyt opparintekoaikaani pienet neljä tuntia, päätin samaan syssyyn laittaa mustaa etuhiuksiin.
Omasta mielestä fiksu jakaus siihen, mihin huvittaa.
Ei mielellään väriä saavat hiukset hyvin pysyvälle sutturalle ja sekoittelemaan kestoväriä.
Viellä pystyi puristamaan vuosi sitten korkatuista purkeista tarvittavat aineet yhteen raitaan.
Tässä tilanteessa valintani oli Syossin versio, jonka pakkauksesta tosin näin ainoastaan, että se on valmistettu Düsseldorfissa. Kaupunki, jonne karkasi pari viikkoa sitten itselleni tärkeä ihminen.
Hetkellinen masentuminen tämän muistamisesta ja eipä muuta kuin toteuttamaan foliosykermää.




Jälleen pyörimistä puolen tunnin ajan ja varovasti tapahtuva huuhtelu.
Ou jee, I´m done!

StarGazerista dikkailen juuripa senkin takia, että se vaihtaa niin selkeästi väriä eri valoissa.
Yhdessä on melkein ruskea tai hyvin tumman punainen, toisessa ihan vain purppura, kolmannessa pinkki ja jossakin taas pinkkiäkin pinkimpi.
Omasta mielestän väri on parhaimmillaan parin pesun jälkeen ja tietenkin luonnonvalossa.
Sitähän ei näihin kuviin enään kymmenen aikaan riittänyt.















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti