perjantai 19. lokakuuta 2012

Эрмитаж , Лебединное озеро

 Wooohou! Edessä viidenkymmenenkahden valokuvan megapostaus!
Sormijumppa ennen naputtelua ja menoksi.

Eli Eremitaasi sekä Joutsenlampi...














Ei oltu päästy edes rappusia ylös kun olin jo ihan myyty.
Valmiiksi fiiliksissä olin tietty jo siitä, että kohta näen Van Goghia, Matissea ja Da Vinciä.
Kokonaisuudessaan ilman niitä upeita taulujakin tää koko mesta ois ollu näkemisen arvoinen.
Niiiiiiin paljon pieniä yksityiskohtia ja koristeluita, että niille alkoi jossain vaiheessa jo tulla sokeaksi.
Myös ne "ei kenenkään" tekemät taulut oli osittain ihan uskomatonta maalaustyötä.
Joka viidennen kohdalla vittuunnuin siihen, että joskus tuli tämäkin harrastus lopetettua.
Ei  sillä, en mä mitään maalata osaa...














Ihan jo näiden eri aikakausien mukaisesti tehdyt huoneet oli mukavia. Siinä jonossa kun meni barokit, gotiikat, rokokoot, renesanssit, jugendit jne.
Niitäkin ihan kyllästymiseen asti joskus opeteltu. Mihin suuntaan menee mikäkin jalka, mitä materiaalia, mikä merkitys ja kummalle sukupuolelle. Oisin itsekin voinut paasata joistain huippupäisistä holvikaarista tuntitolkulla, mutta onneksi en löytänyt ketään sopivaa uhria ryhmästämme kestämään tätä.
Pompin fiilareissa ja ajoittan jäin jälkeen porukasta kun jäin tutkimaan jotain mahonkista oven nuppia.




























Sitten tuli ne maalaukset joita olin jo edellisen yön unissani nähnyt ja kertaillut mielessäni.
Meikä on aina nimennyt suosikkimaalarikseni Hugo Simbergin.
Toinen lemppari on tietty Akseli Gallen-Kallela.
Niitä molempia onneksi näkee ihan Suomessakin..






Pablo Picassoa. No hei, kyllähän jokaisen on elämässään pakko nähdä edes yksi aito Picasso.





Henri Matissen yllä olevan taulun bongattuani arvasin jo mitä seuraavassa huoneessa on pakko olla.
LA DANCE! Pieni kyynel ilmaantui silmäkulmaan.
Tossa ne on! Noita on jumakauta tulkittu diakuvina seitsemän vuoden iästä alkaen.
Nää ois kyllä imo pitäny sijoittaa johonkin isompaan tilaan. Mitään pieniä tauluja kun eivät ole.
Ärsytti kun huone oli ahdas eikä tommosta kuulu katsoa mistään puolen metrin päästä..
Työn alla oli, että sain edes nämä kuvat otettua.














Sitten olikin vuorossa jo Vincent Van Goghin taluja. Awwwws!
Sen hullun tyypin, joka leikkasi korvansa irti ja joka myi elämänsä aikana ainoastaan yhden teoksen.
Duunaili niitä kuolleita auringonkukkia ja pääkalloja tupakka suussa.
Ihan suht paska nakki, koska näin jälkikäteen kallein taulu meni johonkin yli 80 miljoonan dollarin hintaan.




Vähän Claude Moneta ja meikäläinen oli ihan valmis laukeamaan.
Lisää oli tietty tulossa kaikkea muutakin jännää.
























Siinä vaiheessa kun kuulin oppaan suusta sanat "Madonna Benois" olin kirjaimellisesti kusta alleni.
ONKO SE TÄÄLLÄ!? eeeeeiiiiii!!!
Kyllä. Leonardo Da Vinci. Madonna Benois sekä Madonna Litta.
Seuraavat kuvat olikin sitten niin panssarilasin alle isketty ja valokuvaaminenkin salamalla kielletty.
Valokuvat ei kyllä yhtään tuo oikeutta näille, mutta onpahan todistetusti käyty pällistelemässä niitä postikorttia vähän isompia taluja.







Löytyipä myöskin Raffaello Sanzio da Urbinon Madonna Conestabile.
Sekä saman jäpikän The Holy Family, Madonna with Beardless Joseph.
Aivan käsittämätön fiilis...






















Eiiii riittäny vielläkään. Sitte nähtiin Michelangelo Buonarottia..
Ei nyt kuitenkaan ihan Sikstuksen kappelin kaltaisia freskoja, mutta kuitenkin Crouching Boy.







Olihan siellä sitten viellä Must See-listalta löytyvä Caravaggion työ.
Luutunsoittaja.
I´m ready to die. Kaikki on nyt nähty.






 
Oh! Ja Viellä Venus of Tauris. Tuo kylpemästä noussut Aphrodite...



Kovinpa ei Eremitaasin läpikulun jälkeen oisi enään jaksanut kävellä metriäkään.
Mieli teki rehellisesti sanottuna kylpyyn ja nukkumaan.
Onneksi oltiin ostettu ne balettiliput jo edellisenä iltana.
Miehii sukkahousuissa. Hell yeah!







Paikkana toimi Theatre of a Musical Comedy.
Tottakai se legendaarisin ja arvostetuin on se Mariinsky teatteri, mutta lippuhinnatkin on sitä luokkaa.
Ihan korkeatasoiseksi baletiksi tämäkin valittu paikka luokitellaan ja lippukin suht suleteltava reippaat parikymmentä euroa. Yläparvelta, vähän kulmassa, alakatsomon lipuista ois jo saanut pulittaa sen vajaat 80e.

Koska Venäjä, niin tottakai Joutsenlampi.
Onhan tämä Pjotr Tsaikovsky venäläinen. Kauhistuksen kanahäkin lisäksi tehnyt pari pientä vähäpätöistä lähes tuntematonta sävellystä kuten Prinsessa Ruusunen ja Pähkinänsärkijä.

Ennen en olekaan baletissa käynyt. Liekö osasyynä Suomen paska taso mitä tulee balettitanssijoihin ja törkeän ylihinnoitellut liput. Sen verta nyt kyllä tykästyin, että pakko se on käydä joku vertailukohde jossain vaiheessa hakea Suomestakin.




Väliajalla tietenkin skumppaa.
Itse salissa kuvaaminen oli kielletty. Anarkisti kun olen, otin kuitenkin pari surkeata salakuvaa.
Törkeästi siellä kyllä jengi otti ihan salamallakin kuvia pitkin esityksen.














Baletissa näin myös ensimmäisen hyvän näköisen miehen koko reissulla.
Ei mitään vähäpätöisempää meikäläiselle tietenkään kuin itse miespääosan prinssi.

Osasyynä ihastukseen lienee ne kireät sukkahousut joissa tosiaankin joka pompun kohdalla näki kummalla puolella kassit on. Herralla myöskin oli äärettömän piukeat pakarat.. Kuten muillakin miespuolisilla balleriinoilla.
Molin myyty ja niin taisi olla meidän koko muukin naispoppoo..

Joko muistan Joutsenlammen juonen väärin tai sitten me tulkittiin esitys väärin, mutta tämä päättyi onnellisesti. Eikös niitten pitäny hukuttautua johonkin lampeen eikä tappaa sitä velhoa?

Esityksen jälkeen onkin sitten soinut jatkuvalla repeatilla otteita esityksestä. Ja niistä kasseista.. Sekä pakaroista rivissä.




Baletin jälkeen bisselle. Tottakai!
Ihan teatteriaukion vierestä löytyy Rock Bar, jossa viihdyimme myös seuraavana iltana uudestaan.
Siitä enemmän kuvia sitten myöhemmin.







Maanantainahan oli pakollisia yritysvierailuja.
Lisäksi käytiin Iisakin kirkossa, kastuttiin, baareiltiin ja meikä pokas poken baarissa, jossa oli luodin reikiä seinässä. Huhuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti