perjantai 19. lokakuuta 2012

Санкт-Петербург @ воскресенье

Toinen suurkaupunkipäivä herätti itseensä kellon voimalla 6.30, koska en jaksanut siirtää sitä oikeaan aikaan eli tuntia eteenpäin. Aurinko nouseskeli justiinsa aamuspaddua vedettäessä jostain kaukaa ja fiilis oli mainio.

Kymmeneltä istahdettiin kiertoajelulle bussiin jossa matkaoppaaksi saatiin loistokas eläkkeellä oleva arkkitehti puhuen vähän jännää suomea.
 Eläintieteellisessä museosta löytyy hänen mukaansa "monstereita" ja huoria hän nimitti "naisiksi, jotka tienaavat elantonsa itsellään".

Seuraavat kolme tuntia mentiinkin ristiin ja rastiin keskustaa kuunnellen kaikkea kummallista nähtävyyksistä ja rakennuksista. Läjässä yksityispalatseja ja höpötystä siitä kuinka monta rakastajaa kenelläkin hallitsijalla oli ja miten monta palatsia niille oli rakennettu.
Vähän joka vuodenajalle yksi ja kalakavereille sekä kaljafrendeille myös.

Valokuvista tosiaan sen verran, etten mukani jaksanut roudata järkkäriä vaan perus Canonin pokkarilla mentiin ja pärjättiin ihan hyvin.
Hienoja on linja-autosta otetut heijastuskuvat. Harmittavan harvassa kohteessa itse bussi pysähtyi niin, että oltaisiin ihan ulkosalle päästy pällistelemään.




Talothan siellä kyllä on toinen toistaan upeampia. Pakko se ihmismassa on kai jollain pitänyt pitää kurissa, eli työllistämällä tekemään moisia.

Kyllä se jotenkin käsittämätöntä silti on, että laitetaan satoja kiloja kultaa johonkin vesiränneihin samalla kun oma kansa näkee nälkää.

Kummaa hommaa silti, että jokaisella vähänkään rahaa omaavalla tyypillä on ollu omia palatseja vähintään kesä- ja talviversiot ja sitten niissä on tuskin edes asuttu. 
Kyllä mä keksisin rahoilleni parempaa käyttöä kun rakentaa joka kuukaudelle oman 50 huonetta käsittävän rakennuksen.








Ja siltoja. Niitähän on siinä cityssä lähemmäs 800 kipaletta.
Pohjolan Venetsia.
Osa näistä Nevan ylittävistä silloista avataan öisin.
Varmasti näkemisen arvoista joko rannalta tai risteilyllä.




















Vaskiratsastaja! Eli Pietari Suuren patsas.
Ohi ajettaessakin siinä oli joku vihkipari kuvattavana. Kuulemma on tapana käydä ottamassa kuvia vihkimisen jälkeen tämän juurella.
Oli siellä niitä ihmeen pikarakkauskirkkojakin, joiden pihalla komeili parikymmentä pitkää limusiinia.
Hienosti opaskin selitti, että avioliitto on lyhyt, se ei kestä, mutta valokuvat säilyvät.
Kivi on btw kuskattu paikan päälle Suomesta ainoastaan sen kuljetusta varten rakennettua tietä pitkin.
 




Lounaalla käytiin ravintola Demidovissa, Neberezhnaja Reki Fontaki 14.
Koko setin hinta oli 480 ruplaa, eli edellisen päivän floppisafkaa CATissa puolet halvempi.
Tällä kertaa pelitti palvelu ja ruokaakin sai sen verta, että tuli täyteen.

Menu sisälsi alkuruokana sienikaalisaalaattia. Keittona borssikeittoa. Pääruokana kanakastiketta riisillä ja jälkiruoaksi löytyi vanilja- ja mansikkajäätelöä pipareiden ja kuuman kirsikkahillon kanssa.
Voi eeeettä! :)


















Itse ravintolakin oli paljon mielenkiintoisempi upeine seinämaalauksineen.
Palvelukin tosiaan oli rivakkaa. Ei tarttenu odotella turhia ja nuoret tarjoilijamiehet osas blokata oikein sekä tarjoilla ruoat oikealta puolelta, kaatoivat veden lasiin, kahviin sai maitoa jne..

Suosittelen aivan potenssiin viisisataa enemmän tuota paikkaa kun sitä hemmetin edellisen illan paikkaa.















Paitsaitakin on niin läjässä, ettei voinut kun nostaa hattua oppaalle joka tiesi jokaisesta jotakin.
Jos ei muuten jotain hienoa omaa puistoa jollekin tyypille oltu rakenettu patsasta varten niin sitten niitä oli siltatolppina, talojen seinissä, katolla, millon missäkin.. 

Katariina Suuren patsaaseen oli mm. istuteltu kaikki sen rakastajat.
Heräsi vaan kammottava mielikuva siitä, miten saisin hepulin jos joku pystyttäisi meikäläisestä patsaan jonka juurelta löytyy kaikki entiset heilat. Tulisin kummittelemaan. 





Lopulta lounaan jälkeinen kävelyreissu päättyi palatsinaukiolle.
Seuraavana ohjelmassa oli Eremitaasi, eli Talvipalatsi. Morjestas..
Semmonen 365 huonetta ja jotenkin niin se meni, että jos tuijottelet jokaista taideteosta parikymmentä sekunttia oot käyny kaikki läpi jossain 15 (?) vuodessa.







Tämä vaatii jo oman postauksensa. Ettei turhan pitkää liirumlaarumia tartte scrollailla..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti