keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Санкт-Петербург @ суббота

Osallistuinpas sitten Venäjän kieli ja kulttuuri: opintomatka Pietariin-kurssille.
Lauantaina aamusta lähdettiin, tiistaina illasta tultiin takaisin.
Kaiken näköistä ohjelmaa oltiin poppoon kesken järjestelty ja se oma aika, mitä oli myöskin ihan kivasti, järkkäiltiin siinä lennossa sitten.

En ole ikinä ennen Pietarissa tai missään muuallakaan päin Venäjää käynyt.
Into on kyllä ollut kova, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. 
Toivottavasti joskus tulee tehtyä reissu Kirvuun, koska siellä Karjalankannaksella makaa mun sukuni juuret.
Pietariinkin haluan viellä palata ja myös ehkä johonkin päin sitä oikeata Venäjää.
Koko tuo kaupunkihan on vain kiilloitettu kuva siitä millaisena maailman pitäisi Venäjä nähdä, mutta mikä ei kuitenkaan ole ollenkaan totta.

Meikäläisenhän piti pakata rauhassa listalle kirjoittamani ohjeistuksen mukaisesti, mutta paskat.
Edellinen ilta venähti odotettua pidemmäksi Torvessa ja aamulla heräsin krapulaan sekä myöhässä.
Puolessa tunnissa sinkoilin pitkin kämppääni kuin päätön kana ja sulloin kaikkea epäolellista reppuun.
Vaikka otin paritkin hameet, unohdin sukkahousut/legginsit.
Unohdin lapaset, fiksun käsilaukun jota/josta on vaikea pölliä ja vaihtokengät.
Myöskin käsidesi, viinipullon avaaja ja laturit jäi..

Niin tai näin, olin kuitenkin ajoissa asemalla ja sain kankkuni Allegroon.
Vähän siinä päivänvalossa näki sitä ympäristöä mitä ei ole keskustassa.
Hurjia hökkeleitä ja vanhoja autoja. Piikkilankaa vähän joka paikassa ja karua maisemaa..

Majoituimme legendaariseen hotelli Moskovaan, josta olinkin kuullut hurjia horatsutarinoita.
Todellisuudessa vain yhtenä iltana näin aulabaarissa sen tyyppistä typykkää rivissä, että tuskin olivat vain kaveripoppoolla paikalle menneet.
Arvostin suunnattomasti huoneemme ikkunanäköalaa.


Mahdollistihan tuo 2m päässä oleva seinä tietty sen, että surutta uskasi tupakoida ikkunasta.
Huonetaulu kertoi, että ainoastaan sängyssä röökaus on kielletty ja tumppien roskikseen heitto myös, mutta hissin ovi taaseen sanoi, että huoneet ovat kokonaan savuttomia.
Kumpi sitten liekään totta tiedä häntä. Sujuvasti savuttelin ikkunasta.

Muuten ihan siistissä kunnossa huoneet. Kuvia en räpsäillyt.
Ilmastointi tosin ei toiminut, valaistus oli huono ja telkkarin kaukosäädin rikki.

Hotellihan on siitä mainio, että alakerrasta löytyy 24h Prisma, Mäkkäri ja metropysäkkikin on samassa rakennuksessa. Tsimppeliä idioottivarmaa liikkumista.
Alkomahooliakin saa alle vitosen vahvuista sotkua kellon ympäri.
Vahvempi kama vaati auringon näkyviin. Ei siis enään Suomen 09-21 lainsäädäntöä.



Illan ruokailu tapahtui ylistetyssä Georgialaisessa ravintola CAT:issa.
Stremjannaja ulitsa 22, lähin metroasema Majakovskaja..
Vähän joka julkaisussa tuota ravintolaa gruussialaisine ruokineen on kehuttu.
Voi jumalauta..! O_o



"Kaikki lähtee täältä ravintolasta varmasti kylläisinä. Niin on hyvää ruokaa ja sitä on paljon montaa sorttia. Vähänhän paljon se 1000 ruplaa (n.20e) on, mutta on se kyllä sen väärtti".
In your dreams.
Alkupalat sisälsi kuvissa olevien kylmän tsatsikikanan ja pateemunakoisokääröjen lisäksi jotain herkkusieniä suoraan purkista, vaaleeta leipää, perus ratatuilea jne.
Oikein hyvää oli kyllä siihen kuulunut hatsapuria, joka on juustotäytteistä pizzan tapaista leipää.
Sitäkin tosin sai vain yhden slicen.

Alkuruoka antoi odottaa, että pääruoan kohdalla pöytään laitetaan myös montaa eri sorttia.
Oli tilattu lohivarras..
Karu todellisuus pörähti silmille kun pöytään kannettiin vati, josta jokainen meidän 8hengen seurueesta sai sitten 2-3 pientä palaa lohta.
Siinä se oli kylmän kastikkeen kanssa lautasella ja loput mitä alkuruoasta jäi syömättä vedettiin sitten sen kanssa.
Leipäkori täytettiin kerran.
Jälkiruokaa ei ollut..
Kahviin ei saatu maitoa..

Samalla saatiin myös esimakua siitä mitä venäläinen ravintolan palvelukulttuuri on.
Kaikki kesti ja kesti ja kesti.
Henkilökuntaa oli kuin pipoa, vaikka pöytiähän tässä paikassa on tasan viisi kappaletta.
Ei kysytty juomia, ei kysytty mitään. Eikä katsottu silmiin tai hymyilty vahingossakaan.
Lopulta kun uskallauduttiin tilaamaan se pullo viiniä (1 200ruplaa) tarjoiltiin sekin väärin.
Lautasia kannettiin kaksi kerrallaan, tarjottiin väärin ja blokkauskin oli ihan harjoittelijatasoa.
Angsti angsti, mutta itse ravintolatyöntekijänä sitä kiinnittää tälläisiin pikkuasioihin huomiota.

Etenkin kun sen piti olla niin arvostettu ja hieno ravintola.



Metrolla liikkuminen oli helppoa. Ekana päivänä matkoja tuli tosin vain se kaksi.
Ravintolaan ja takas.
Hotelli Moskova on tuossa Aleksandra Nevskogo 1:n kohdalla. Vaihto siellä, toinen täällä ja ihan mihin vaan oikeastaan sillä pääsi sillä 27 ruplaa maksavalla metropoletilla.
Yritin kovin vikana päivänä laskea kuinka monta niitä tuli ostettua. Päädyin noin lukuun 15.

Meikäläinenhän eksyy jo Helsingin metrossa joten siksi tämä oli ihan uskomatonta käsittää kuinka helpolla tällä tuli selvittyä.
Pieni kulttuurishokkihan se oli parin jutun kohdalla.
Marssia sellaiseen Neuvostoliiton aikaiseen metroon, mikä näytti sisältä siltä että hajoaa ihan milloin vain. Itse asemat sen sijaan oli osa ihan nättejä. Nytkin kun niissä saa nykyään valokuvata.

Osa asemista oli melko hurjia kun koko metroa et ees näe. Siellä on vaan kummalliset ovet jotka aukee metron saapuessa paikalle. Sitten ne myös menee kiinni just silloin kun menee. PAM.
Kerran jäi porukasta kaksi laiturille kun ovi jysähti voimalla kiinni nenän edessä.
Kauheella poukkoilulla sitä yritti hiihtää ekojen joukossa sisään ja ulos ettei pääse hengestään niiden sulkeutuessa.

Vaikeinta siinä käytössä oli löytää itse asemat. Kovin jemmassa ja ei oikein edes merkattu.
Pieni kyltti itse aseman kohdalla ja that´s it. Pari kertaa käppäiltiin vajaa kilsa väärään suuntaan kun ei vaan taas pidetty silmiä auki.





Ihan eka järkytyshän ennen niitten vaunujen näkemistä oli ne liukuportaat.
Morjestas...
Mä luulin ekaa kertaa Helsingin metroa käyttäessäni, että voiko näin jyrkkiä ja pitkiä portaita ees olla.
Voipas....
Pietarin metron syvin asema on siellä 101 metrin kohdalla, syvin paikka 150m syvällä ja Helsingissä mennään alimmillaan sinne alle 30metrin syvyyteen.. :D
Tervettä päivää kun ne rappuset menee juntturaan ja nouset ton matkan apostolin kyydillä.
Vähän väliä sain näillä uimarin korvakäytävilläni availla suuta paineen tasailuun niin rappusissa kuin siinä matkustettaessakin.









Kyllä sitä poppootakin joskus riitti. Matkaopas ja Google kertoili, että päivässä kuljetellaan 4,3 miljoonaa tyyppiä. Versus Helsingin 200 000 henkeä.
Pituuttakin löytyy melkein 120 km, Helsingissä 21 km..
Sitten siellä annetaan valomerkki pikkasen ennen jokaista asemaa ja ennen sitä kuulutusta tulee Windowsistakin tuttu ääni kun varotellaan jostain errorista. Hämmentävää.
Käytöstapojakin paikallisilla oli sen verta, että vanhukset päästettiin istumaan.
Tästäkin tosin kuullutettiin vähän väliä.
Nyt on sit tätä opittu käyttämään, joten voikin suunnata niihin oikeasti isoihin metroihin seuraavaksi.







Ekana iltana käytiin myöskin ostelemassa seuraavalle päivälle balettilippuja.
Joutsenlampi tietty kun Venäjällä ollaan.

Olin myös edellisenä päivänä tutkinut, että Lacuna Coil olisi lauantaina keikalla keskustan tuntumassa olevalla Glavclubilla. Opettajalta vähän lisäinfoa sijainnista ja muutama enemmän kaupunkia ja kartanlukua osaava ihminen mukaan.
Suunnistella käppäiltiin hieman epämääräisemmillä kaduilla.
Tarkoituksena oli etsiä paikka, katsoa uskaltaako sinne sisälle ja mahdollisesti meikäläinen uskaltautuisi keikalle yksin sijoitettuani muita ihmisiä lähellä olevaan baariin.
Meaby, babe. Ei.

Hinattuamme kilsatolkulla itseämme kartta kädessä ja ärsyynnyttyämme siihen, että rakennuksien läpi menevät kummalliset porttikongitkin sisäpihoineen lasketaan Pietarissa kaduiksi, löydettiin paikka.
Lipunmyynnissä olivat sanoneet, että tapahtuma alkaa 20.00. Käveltiin mestan ohi tuohon aikaan kuitenkaan tajuamatta, että kyltti Глав meinaa Glav. Vasta muutaman sadan metrin ohimarssin jälkeen tämän tajuttuamme kello näytti 20.10 ja ovi oli lukossa.
Silleen sitte! Hyvä keikka.
Todella hämärää.
Onneksi en ostanut sitä lippua ennakkoon..

Hippaloimme matkan varrella irkkupubi O´Hooligansiin.
Ah sitä nikotinistin elämää kun tosiaan tajusi, että bissen ääressä saa poltella tupakkaa!
Meitin seurue istutettiin baaritiskille, mikä ei ollut ihan toiveissa.
Hirmuisen säätämisen jälkeen saatuamme juomat eteen ja maksettua ne yritettiin hyppiä omatoimisesti takana olleeseen tyhjään pöytään jossa ei lukenut "reserved".
Meidät häädettiin siitä kahden tarjoilijan toimesta takas tiskille.
Kyseinen pöytä oli vapaana viellä kun lähdettiinkin pois. Ihme touhua.

Samalla tuli huomattua ekaa kertaa niitä "pieniä" kielimuuriongelmia.
Ei ne mitään englantia tosiaankaan oikein missään ymmärrä.
Ihme säätöä oli myös joka paikassa laskujen kanssa.
Pitää maksaa yhdessä kaikki ja laskun saaminenkin oli melko työn takana.
Eri tyyppi ottaa tilaukset, tekee juomat ja ihan erillinen kaiffari rahastaa.
Tarjoilijat ei hymyile. Hyvä kun katsovat edes silmiin.
Keskenäänkään ne ei perseile, kuten meikäläinen on työkavereiden kesken tottunut.
Totista touhua,,puhutaan samaan aikaan puhelimeen, tekstataan tai vedetään röökiä.

O´Hooligansissa nautittiin tuopit olutta ja seurattiin jalkapalloa.
Naisten "jalkapalloa".
Esiintyi siellä joku paikallinen trubaduurikin.
Toisinsanoen sillä tuli kaikki muut taustat nauhalta ja hän soitteli sähkökitaraa.

Lopulta päädyttiin ihan hotellin aulabaariin, jossa ei sielläkään tuoppi hinnalla oltu pilattu.
Muutaman kumoamisen jälkeen todettiin, että aika iltapalan ja sängyn.
Rankka päivä kuitenkin olisi sunnuntaina edessä.

Päädyttiin hotellin yhteydessä olevaan mäkkäriin, jonka piti olla auki 00.30 asti.
Paikalla oltiin siinä 00 aikaan.
Yksi ainoa seurueesta sai hampurilaisen ja meille muille selitettiin, että ainoa ruoka, mitä tähän aikaan saa on McWrap.
Ne ei siis tosiaankaan enään tehneet siihen aikaan mitään lämpöhyllyyn.
Mitä hemmettiä?
Toinen kiva yksityiskohta oli, että esmes ketsuppi maksaa erikseen rahaa. KETSUPPI!? 

Siispä Prismasta karjalanpiirakoita.. :)

Sunnuntaista saanenkin kirjoittaa ihan pari postausta.
Ohjelmassa oli oikeasti hyvää ruokaa sekä palvelua puolet halvempaan hintaan,
parin tunnin opastettua kiertoajelua ja Eremitaasi sekä illalla miehiä sukkahousuissa.
Valokuviakin löytyy siltä päivältä enemmän. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti