keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Meat, meat, meat, meat..

Kuulun niihin etuoikeutettuihin opiskelijoihin, joilla pakkasessa on lähes aina oikeasti kunnollista syötävää. Tässä tarkoitan nyt montaa sorttia nautaa. Paistia, fileetä, jauhelihaa..

Syynä tähän on se, että äipän ja hänen ukkonsa luota löytyy tosiaan se viitisenkymmentä sonnia, joista aina toisinaan yksilö joutuu teurastamolle.

Näin tapahtui alkuvuodestakin ja jouduin ottamaan toisen pakastimen käyttööni jotta oman osioni sain säilöttyä. Pikkuhiljaa varastot alkaa hupenemaan, mutta eiköhän talven tullen ole taas yhden elukan aika päästä paremmille laitumille.

Olen lihansyöjä henkeen ja vereen.
Rehellisesti sanottuna koskaan en ole pystynyt täysin ymmärtämään kasvissyöjiä tai niiden miljoonia eri variaatioita.
En vain itse voisi kuvitellakaan eläväni ilman lihatuotteita.
Joidenkin kohdalla lähinnä ärsyttää se jatkuva asian mainostaminen.
"Meat is murder! MINÄ OLEN VEGAANI!! Hyi kun yököttää syödä tässä kun toi sun liharuokas haisee.. Mä alan ihan itkee kun pakostakin mietin kuinka toi sunkin lautasella olevan kananmunan muninut kana on joutunut kärsimään.. " BY-HYY.. evvk.
....Ja sitten samaan aikaan lapataan liivatteella kasaan saatua kakkua ja popsitaan nallekarkkeja. Näitä on ihan tosi tullut vastaan monta.
Ystäväpiiriin kuuluu kuitenkin myös moniamonia ihan täysijärkisiäkin kasvisyöjiä. :)

Tätäkin kasvislinjaa on kyllä kokeiltu. Yläasteella ilmoitin ruokalaan itseni kasvisruokailuun ja popsin porkkanaa reippaan kuukauden. Sitten sorruin kebabbiin..
Kerran olen myös tilannut kasvispizzan ravintolasta. Sen alas saamiseen vaadittiin paljon lihamausteseosta..
En edes valehtele kun väitän tulevani vihaiseksi jos joudun useamman päivän menemään kasvislinjalla. 

Tänäänkin lautaselta löytyi oman tilan luomukarjaa. Tarkemmin sanottuna sisäfileetä käärittynä pekoniin ja höyrytettyjä miniporkkanoita, papuja sekä kukkakaalia.
Ei tosiaankaan tarvinu mitään muuta.







Niin ja että oliko hyvää?
-Aivan mielettömän hyvää..


Muuten mun ruokailut on hyvin epäterveellisiä.
En syö joko oikeastaan mitään tai sitten syön överit.
Aamupalaa opin syömään vasta muutama vuosi sitten.
Sitä ei vaan ole koskaan kotona pakotettu syömään. Päiväkodeissa tuli aina parku jos aamupalalla oli pakko syödä puuroa. Vihasin sitä. Aina tuli oksennusrefleksi.
Sitten vastaan tuli poikaystävän tapainen joka pakotti jälleen syömään aamupalaa ja puuroa.
Sillä kertaa en enään kehdannut kokeilla parkumista.

Nykyään aamupala koostuu pääsääntöisesti 4-5 kupista kahvia maidolla ja kaurapuurosta.
Puuroa ei tosin edelleenkään voi syödä millään muulla kuin voisilmällä.

Kahviahan menee aivan liikaa ja ehkä se on osasyynä tupakan kanssa sille, ettei mulla yleensä ole nälkä ennenkuin kello alkaa menemään yli iltakuuden.
Viime syksynä oli parin kuukauden aika, jolloin havahduin useasti siihen etten ole laittanut mitään suuhuni yli vuorokauteen. Vähän samaa syömättömyyttä on nyt jälleen syksyn tullen leijunut ilmassa.
Ei vaan maistu.
Kesällä kiloja nyt kuitenkin tuli vajaa 5 lisää, joten mitään hätää tässä ei tosiaankaan ole.

Paska tapa on syödä myös yöllä. Etenkin unilääkeiden vaikutuksen alaisena saatan vetää ihan mitä vain jääkaapista taikka pakkasesta. Enkä aamulla muista tästä mitään.

Ruokailuajoissa ja sen sisällössä olisi paljon petrattavaa, mutta minkäs teen.
Pienin askelin yritellyt opetella vähän fiksummin syömään ja väkisin vetämään niitä välipaloja ja lounaita.

Lempiruoaksi nimeäisin kuitenkin perunamuussin.
Sellasen mikä sisältää kutakuinkin enemmän suolaa, voita ja punaista maitoa kuin itse perunaa..
Toinen lienee naisellisesti läskisoosi. Siis voi hei nam. Kunnolla tehty läskisoossi... <3
Mutsin tekemä lasagne ja tietenkin ihan rehellinen, kunnollinen pihvi kermaperunoilla.

Edelleenkin suurin vihan nostattaja on tonnikala.
Pelkkä hajukin jo etoo enkä ihan totta ole antanut kenenkään avata mun asunnossa tonnikalapurkkia. :D
Sushi ei myöskään kuulu ruokavalioon. Yh..
Sekä rahka! Ihan sama onko maustettua vai ei, niissä on aina se tietty rahkan sivumaku mikä on kammostuttava..
Muuten olen kaiken kaikkiaan hyvin kaikkiruokainen.
Perus kotiruoka on parhainta.

Loppuun viellä takapihakuva.
Syksy osaa olla nättikin. Yksi parhaimmista sen tarjoamista asioista on vaahterat.
Viimeistä syksyä näen nämäkin puut väreineen..




2 kommenttia:

  1. Minusta on hauska lukea miten erilainen ruokavalio toisella on. Itse siis olen ollut kasvissyöjä kohta kymmenisen vuotta, enkä ole koskaan pitänyt lihasta. Joten ymmärrän senkin, että joku taas ei pidä kasviksista. Itsellä toki on monia syitä tähän ruokavalioon, ei pelkästään se,että en vain pidä lihasta. Täytyy sanoa, että nostan hattua sille, että kasvatatte lihanne itse. Se on huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin hakea esimerkiksi kaiken maailman hormooneilla kasvatettuja eläimiä kaupan kylmäaltaasta.

    Minua ei häiritse mitä muut syövät, vaikka söisivät pieniä kiviä. Jokainen saakoon itse päättää mitä syö tai jättää syömättä.

    Itse pidän muuten sushista, sekä rahkasta :D Mutta jotain yhteistäkin löytyy, nimittäin olen myös suuremman luokan kahviaddikti :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Monia on junassa matkaajia. Unohdin tässä mainita, että ehkä eniten mut saa raivon partaalle ihmiset, jotka ei oikeasti syö mitään muuta kuin paria ruokaa ja kitisevät asiasta jatkuvasti.
      Ravintola-alalla sitä on nähnyt jos jonkinmoista asennevammaa kurkkuviipaleista kastikkeisiin ja ranskalaisten suolan alkuperään, että toisinaan tekisi ihan oikeasti mieli muistuttaa niistä afrikkalaisista pallovatsavauvoista.
      Ja tietenkin olen paras laskenkasvattaja näin lapsettomana, mutta se kun lapsille vanhemmat itse mahdollistetaan tämä "syön vain makaronia ketsupilla", on vääryyksistä isompia.

      Poista