tiistai 4. syyskuuta 2012

Chiliä ja muuta vihreetä

Yeah, oon viherpeukalo.
Viherpeukalo sanan siinä merkityksessä, että testaan ja kokeilen. Yritän ja opiskelen, mutta pääsääntöisesti päädyn lopulta kuitenkin tappamaan kaiken.
Aina oon ollu kasveista kiinnostunut ja upottanut sormet multaan.
Tukenu pitkäksi venähtäneitä auringokukantaimia kaiken maailman hammastikkuviritelmiltä, mittaillu vesijohtoviesien ph-arvoja, seurannu kuun kiertoa ja mitä kaikkea tätä nyt on.

Ruokaohjeiden lisäksi saan ystäviltä puheluita koskien juurikin kasveja.

Tänäkin keväänä meikäläisen ikkunalauta näytti seuraavanlaistelta.





Muutamassa viikossa niitä pieniä taimenalkuja oli jo kaikki laskutilat vääränään.
Kaupasta kannettiin jälleen kilotolkulla multaa, sorakiveä ja ruukkuja.

Jossain vaiheessa alkoi tila tosiaan olemaan jo kortilla joten niinpä aloitin jokavuotisen "TULKAA HAKEMAAN POIS!"-kamppanjoinnin. Osa tulikin hakemaan ja ne mitä jäi ylitse, kiikutin väkisin tuliaisina kavereilleni.





Chilejä lähdin kokeilemaan siemenestä kasvattamisella ekaa kertaa vasta viime kesänä.
Nätisti nekin lähtivät nousuun. En tosin tiedä kuinka niille kävi.
Pakkasin moiset eräänä vihaisena aamuna muovipussiin ja kiikutin ne sen henkilön luokse jota varten olin ne kasvattanutkin. Toivottavasti olivat pahoja.

Tänä vuona chilejä lähti napakasti kasvamaan seitsemän.
Lisäksi paprikoita putkahti kolme taimea.
Yhden chileistä vein ystävälleni Helsinkiin.
Yhden chilin sekä paprikan sai äippä. Ja yhden viellä luokkakaveri.
Loput jäi meikäläiselle..

Niille kotiin jääneille kävi vähän huonommin.
Tuossa oli todella ei Lahtipainoitteinen kesä, joten pitkien poissaolojen myötä en enään raaskinut juoksuttaa luokkakaveriani kastelupuuhissa.
Pariin otteeseen sain niihin viellä yön yli lavuaariliotuksen voimilla puhallettua henkeä, mutta lopulta nekin otti ja kuoli pystyyn.
Viimeinen niitti tuli juhannuksen tienoilla. Olin kyllä kiltisti kaikki kuskannut parvekkeelle reunoja pitkin jotta saisivat vettä. Taisi sitten olla Lahdessa kuiva juhannus.

Mutsille lahjoitetut taimet ottaa kuoli kasvihuoneeseen.
Kaverini ollessa synnytyslaitoksella taisi hänen aviomiehensä tappaa ne toiset chilit.

Mutta se yksi yksilö Helsingissä!
Tänään sain kuvamateriaalia. Ja voi kun oon ylpee biologinen mamma.







Kasvattajakin saa olla eriylpeä itsestään.
Vaikkakin sen ensimmäinen reaktio kasvin saatuaan oli lähinnä voi ei, en mä osaa, mä tapan sen- tyyppinen. Tämänkin jälkeen on useasti oltu yhteyksissä kysyen ohjeita kasvatukseen, mutta kaiken kaikkiaan joutuu vain toteamaan, että erihieno saavutus.




Tästä ylemmästä kuvasta jätin tarkoituksella rajaamatta tuon Saint Paulian.
Oon siitäkin kade. Ollu jo vuosia.
Hemmetti!
Mun edesmenneen isomummon akkunalaudalla oli noita läjäpäin.
Aina siellä käydessä näin, kun mummo tökkäs sormen multaan ja nappasi kukan tai pari pois.
Tassille kipattiin säännöllisin väliajoin mustaa kahvia ja oli aivan sama mikä vuoden aika oli kyseessä: talon molemmissa päissä ikkunoilla olleet Saint Pauliat kukoisti.

Itselläni moisia on ollut varmaan 20. Ne kuolee aina.
Ikinä en saa niitä kukkimaan uudestaan vaikka olen kyllä toiminut mummon ohjeiden mukaisesti.
Olen myöskin huutanut tämän kukan omistajalle tilanteen nähdessäni, ettei niitä saa kastella yläkautta jollain vesipullon jämällä..
Ja silti sen Paavalinkukka on ton näkönen. Ja sen chili.
Murr.

Niihin mun kiduttamiin chileihin ja paprikoihin takas.
Todettuani kaikki taimet kuolleiksi ja viettäneeni pienen hiljaisen hetken unohdin nämä kaverini koristamaan ikkunalautaa pystyyn kuivuneina.
Siinä ne odotti kompstia parikin viikkoa.

Lopulta, kun viimein olin niitä kuskaamassa kompostiin huomasin yhden chilin ja yhden paprikan varresta versoavan jotakin vihreää.
Ne anto mulle anteeksi!

Chili tosin kuolla kupsahti viellä toistamiseen, mutta toinen virronneista paprikoista elää kulta-aikaansa uudestaan. Nyt se näyttää seuraavalta ja nuput aukenee aivan näillä päivillä.








Pitänee ostaa sille oma kasvivalo. :)

Mummon Saint Paulioiden lisäksi Pelargonia on niitä, mihin on tietty haikeus jäänyt.
Pari vuotta sitten sain äidiltäni 2 siementä, joista toinen lähti itämään.
Vaalin ja varjelin tätä kasvia vuoden verran.
Latvoin ja lannoittelin. Höpötin tupakalla ollessani..
Liityin pelastakaa pelakuut-yhteisöön jne.

Seuraavana kesänä se jo kukki.
Siitä seuraavana kesänä se tipahti tuulen voimasta parvekkeen pöydältä lattialle ja katkesi.
Molemmat pistokkaat lähti uuteen kasvuun, mutta viime talven talvehtimisesta ne ei enään virronneet. Harmi..

Laitoin kuitenkin kuutisen kappaletta moisia lisää ja niistä kolme valmistautuu nyt pikkuhiljaa kellariin kohtaamaan talven. Kummallinen lajike vaan taisi tulla, kun ihan ihmeellisen matalia ja punertavia näistä tuli..



Before



After

Ja mitä viellä...
Parvekekurkkua, ämpäriperunaa...
Paska kesä, kuten tiedossa. Kurkut otti kylmästä damagea viikossa ja kuolivat kaikki.
Vähän luulen, että ystävälle sijoitetut pari kurkuntaimea koki saman kohtalon?
Viime kesänä oisivat aivan varmasti menestyneet huippuhyvin.
Ämpäriperunoiden sato on nostettu kahdesti. Ja kahdesti myös syöty.











Ens kesänä onkin sitten todennäköisesti isompi parveke käytössä.
Semmonen, mihin voisi ihan investoida jonkun pienoiskasvihuoneen tapaisen.


3 kommenttia:

  1. Vau, nostan hattua että jaksat :) Mä en tänä vuonna jaksanut tota siemenistä kasvattamista ollenkaan, viime vuonna kokeilin eikä siitä tullut hevonvittuakaan. Kaikki alut kuukahti koulimisvaiheessa vaikka varovasti yritinkin. En sillon löytänyt noita maatuvia ruukkuja, ne on varmaan kätsymmät kun ei tarvii koulia...

    Mutta yrttejä mulla on partsilla joka vuosi. Tänä kesänä ostin sinne myös ruukkutomaatin, mutta eipä siitä kauheasti ollut iloa, kun tomaatit kypsyy vasta loppukesästä, eikä niin pienessä kasvissa kovin montaa niitä ollut. Mut pysyi hengissä kuitenkin ja saatiin maistella omia tomskuja :)
    Kissoille kasvatan aitokissanminttua. Se on onnistunut joka vuosi, viime vuonna selvisi koulimisesta, tänä vuonna kylvin suoraan isoon ruukkuun.

    Ja btw., mäkin tapan St. Pauliat aina! En osta enää :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turveruukut ja tuo minikasvihuone on kyllä ihan loistokkaita keksitöjä. Suosittelen niitä ensi keväänä testaamaan.

      Itsellänikin toki kaiken maailman salaattisysteemejä tälläkin hetkellä kasvamassa. Yrttejä ei vaan tule käytettyä. Joskus minttua koska mojito..
      Ja herneenversoja laittelen pitkin vuotta ihan niistä kaupan kuivatuista hernariherneistä. Yön yli liotus, mullan/talouspaperin päälle, pimeeseen itämään ja viikossa ovat syötäviä.

      Poista
  2. Oi, mahtava tuo Helsingin chili! Ensi vuonna minunkin chilini tekee satoa - pakko! :-)

    - Ellu

    VastaaPoista