lauantai 15. syyskuuta 2012

And don't, and don't, and don't let me down...

Like you let me down before,
Like you let me down before,
Like you let me down before,
Like you let me down before..


Ei mennyt sitten ihan putkeen ei..
Niin paljon kun olikin odotettu, ei tälläkään kertaan menty käsikirjoituksen mukaisesti.
Harmittaa.




Pompin seinille koko perjantain. Iltapäivästä laittelin seuralaiselleni jo viestiä, että koska saa tulla Helsinkiin kun en kertakaikkiaan meinannut pysyä paikallani.

Kuudelta sitten täpötäyden myöhästelleen Z-junan kyydissä löysin tieni tuuliseen ja sateiseen Helsinkiin.
Suunnaksi bussi ja jäähalli.
Hadankaan päätettiin viellä pistäytyä kun puolisen tuntia oisi ollut aikaa ovienkin avaamiseen.
Pieni alkoholiannostus jännityspaniikkiin ja toastia aamupuuron seuraksi.

18.58 NBC-laukusta alkoi kuulua Stock-ko-lok-ko ääntä viestin merkiksi.
Ystävä laittoi viestiä onko mulla jo köysi rasvattuna kun Placebo perui.
Tuijotin viestiä suu auki ja ojensin sen pöydän toiselle puolelle.
Eka reaktio oli tietenkin "tää on joku vitsi.. ei ne voi perua tähän aikaan keikkaa."
Älypuhelimien ihanuus ja LiveNationin sivuille pikana josta näkyi ensimmäisenä se punaisella fontilla kirjoitettu "PERUTTU" .

Hiljaisuutta. Kiroilua. Hiljaisuutta. Itketti.

Olivat sitten peruneet sen keikan 20minuuttia ennen ovien aukeamista koska Brian Molkon ääni ei ollut esiintymiskunnossa. Yhtyeen sivuille julkaistiin myöhemmin lisäselvitystä mahdollisesta angiinasta ja siitä kuinka Molko oli loppuun asti venättänyt tuloaan Suomeen jotta esiintyminen onnistuisi, mutta lopulta se ei kuitenkaan riittänyt. VOI JUMALAUTA!

Kaupasta siideriä ja appelsiinimehun siivittämänä useampikin tiukka paukku.
Suunnitelma B:n kartoituksia ja edelleenkin älyttömän epätodellinen olo.
Ei, ei, eiiiii..

Loppujen lopuksi illasta tuli siis aivan perus Helsinkibaarikierros.
Käväistiin On The Rockissa toteamassa, että siellä on liikaa ihmisiä.
Tinutettiin yhdet PRKL:n yläkerrassa.
Seuraavaksi suuntana Hotel Presidentti, koska Harmaja.
Pieni lohtu edes se JP Leppäluoto.
Raahetraumaiset..
















Keikka oli hyvä. En ennen ollut livenä nähnytkään.
Pieni välietappi Bar Bäkkärillä ja taxijonon kautta myöhemmin nukkumaankin.

Huoh.
Noh.. Niin. Minkäs teet.
Parempi kai, että peruivat kuin se, että olisi saanut kuulla biisin tai kaksi ja sitten olisi pitänyt poistua lavalta.
Hienoa kai, jos ovat oikeasti soundcheckit yms tehneet ja edes yrittäneen.
Minä tulin nyt onneksi vain Lahdesta asti, mutta siellä oli paljon kauempaa ja ulkomailtakin asti tulleita.
Näitä sitten vain sattuu.

Korvaavaa keikkapäivää yritetään järjestää.
Liputhan käy sitten sinne.
Eniten tuossa harmittaa sitten se, ettei se seura, jonka kanssa eilen keikalle piti mennä, ole enään ensi viikon jälkeen koko Suomessa..
Kuitenkin se ihminen on täällä se jonka kanssa kaikista mieluiten olisin Placebon nähnyt.

..toivotaan nyt, ettei se korvauspäivä satu juuri meikäläisen Pietarin reissun kanssa päällekäin.
Sitten mä alan jo ihan tosi itkemään.

Tänään ei myöskään ollut hirveän kiva kuulla, että Placebon jätkät oli illalla olleet Bäkkärin yläkerrassa dokaamassa.
Ja mehän jäätiin sinne alakertaan, koska liian kallista.

Jos minä itse olisin rokkistara ja joutuisin perumaan keikan 20min ennen tapahtuman alkua, en kehtaisi käydä edes julkisella nakkikioskilla saatika sitten lähteä johonkin baariin dokaamaan.
Joisin ainoastaan vitutukseen ja pieneen häpeään siellä hotellihuoneen rauhassa.
Ja jos se Brian Molkonkin pärstä johonkin Seiskaan eksyy meinaten sitä, että myös hän on ollut dokaamassa niin tipahtelee kyllä arvostus täällä suunnalla kovaa vauhtia.
Toivon, että todella on ollut kipeä ja lähtenyt himaansa tai hotellihuoneeseen eikä sinne Bäkkärin yläkertaan.
Ehkä siellä oli vain muut?
Ja ehkä ihan hyvä, että me ei menty myös sinne yläkertaan.
En ois välttämättä mennyt omasta järkevästä käytöksestäni takuuseen niissä fiiliksissä.

1 kommentti:

  1. Kiva blogi ! Mutta yksi kommentti, mustalta pohjalta valkoista tekstiä on tosi vaikea lukea :/ Alkaa vilistä silmissä... :O

    VastaaPoista