lauantai 18. elokuuta 2012

Suomi Road Trip part 2

Inkeroinen - Aitomäki - Taavetti - Lappeenranta - Imatra - Simpele - Punkaharju.

Puoliltapäivin oli startti leirintäalueelta pois. 
Suunaksi otettiin Saimaa ja etenkin ne pikkupikkutiet upeine maisemineen ja suloisine siltoineen.
Päätettiin jo hyvissä ajoin, että seuraava yö vietetään Punkaharjulla koska onhan se jo itsessään uskomattoman kaunis nähtävyys harjualueineen. 
Markkinoivat sitä Suomen kauneimpana maisemana, mutta tiedä nyt tuota sitten.
Jo ihan Sammatin alueelta löytyy samaan kastiin meneviä alueita.

Toiset aamukahvit pysähdyttiin juomaan Inkeroisissa. Tietty koska Iconcrash.
Piti sitä vähän käydä keulimassa kyltin juurella ja postata myöhemmin kuvaa Ikoni Familyyn.




Luulin rehellisesti paikkaa pienemmäksi. Sitä keskustaa etenkin.
Loistokkaat kinkkupiirakat jossain lounaskahvilan terassilla mutustettiin ja ajettiin tovi pimppistä.
Bongailtiin myös etsimämme autiotalo melko vaivattomasti, mutta ei sitten kehdattu harrastaa Urban Exploringia sen enempää koska talon takapihalla oli useita autoja ja jonkin sortin puusouvi kesken.

Pidettiin tosiaan silmät auki matkalla tienvarsien suhteen. Etsien niitä hylättyjä taloja.
Päivän saldona toimi ainoastaan melkoisen ränsistyneen talon takapihalta löytynyt entinen minigolfrata. Olivat aika suloisia..







Lappeenrannassa, kuten kaikissa muissakin matkan varrelle osuneissa kaupungeissa, heitettiin rundia.
Pysähdyttiin ruokapaikkaa etsiessämme satamaan ja käppäiltiin sielläkin tovi.

Etsi hopea ratsumme!



Sopivasti osui paikalle Suomen Suurin Hiekkalinna jossa teemana tänä vuona oli Willimiehen ranta.
Ilmainen oli tämäkin nähtävyys ja kyllähän ne oli mageita..

















Päivän ruokailu koostui ihanasti Raxista. Siellä kun on ihan kiva salaattipöytä ja ei se hintakaan niin päätä huimaa. Fiksusti osattiin syödä jopa ilman ähkyä. Usein moisissa buffapöydissä kun niin käypi.

Matkalta jo soiteltiin Punkaharjun Lomakeskukseen edellisestä illasta oppineena. Olivat avoinna ihan kivasti ja varattiin myöskin jo puhelimitse mökkimajoitus.
Edellisen yön telttapaikasta maksettiin 26euroa. Punkaharjulta saatiin 35 eurolla pieni kahden hengen leikkimökkiä muistuttava majoitus.
Ei siis tarttenu kauheasti miettiä...
Mökkikin oli vielä upealla paikalla parin metrin päässä rannasta. 2 sänkyä, jääkaappi ja keittolevy.
Luksusta..













Ruokailut hoidettiin jälleen grillikatoksella jossa tällä kertaa tosin oli meidän lisäksi myös muita.
Useampi tunti kuunneltiin mökiltä käsin sitä älämölöä ja toivottiin, että paikalla olleet poppoot katoaisivat jotta saataisiin rauhassa mennä itse paikalle.
No ja mitä viellä..
Lopulta luovutettiin ja liityttiin pokkana porukkaan. Pimiää oli jo sen verran, että grillaamiseen ja kortinpelaamiseen tarvittiin otsalamppua.

Kovin oli levotonta touhua. Toinen seurue koostui venäläisistä turisteista, jotka ei ymmärtäneet oikeastaan sanaakaan englantia. Toinen seurue oli suomalaisia.
Molemmat porukat kännissä, venäläisillä kitara ja ai kauhia sitä yhteislaulun määrää.
Kielimuurit kasvoi eteen siinä vaiheessa kun eräs suomalainen rikkoi kitarasta kielen ja venäläiset tämän korjattua halusivat väkisin lahjoittaa kyseisen kitaran suomalaisille.

Jotain venäjänkielen tulkkia siinä puhelimitse käytettiin ja hoettiin vain samaa kaavaa monta tuntia:
"It is a tradition. Russian tradition."
-We can not take it. Too expensive.
"Yes. Take it. Take it. No money!"
-We can not take it.. We have 3 guitars at home. Too expensive!
"Russian tradition. Ok? Take it!"
jne. jne. jne.

Jossain vaiheessa teki mieli sanoa, että mä voin kyllä ilomielin ottaa tämän lahjakitaran jos se ei toisille kelpaa, mutta en sitten jaksanut puuttua. Otsalampulla valoa annoin kun vaihtoivat yhteystietoja. Mitähän ne niilläkään tekee kun ei se kielimuuri siitä mihinkään himassa katoa.

Eräs venäläinen myös vetäsi osittaiset kilarit kun nakkasin tupakantumpin tulipesään. Sieltä se sen onki tikulla pois ja laittoi kaivamaansa tuhkikseen hokien "no, no, no!". Yritin selittää, että kyllä se sinne puiden joukkoon palaa, mutta tajusin samaten etteihän se englantia osaa. Ihme tapahtuma silti.

Yö oli levoton. En ole tottunut yhden hengen sänkyihin ja heräilinkin sekä pidin M:ää hereillä jatkuvalla itseni pahoinpitelyllä. Jossain vaiheessa heräsin siihen kun löin otsani aivan täysiä seinään.
Kilin kolin kops. Jälleen kerran melko katkonaisesti nukuttu yöuni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti