lauantai 11. elokuuta 2012

Sotilasvala

Perjantaina rakas elossa oleva pikkuveljeni vannoi sotilasvalansa Vekaranjärvellä.
Pitihän sitä nyt mennä katsomaan kun kenenkään entisen heilan kohdalla ei ole ollut ajankohtaista.
Tuskin tulevaisuudessakaan hassahdan kehenkään junioriin jolla moinen viellä edessä olisi.
Oma valahan voi tietty olla viellä edessä, tiedä tuota. Aivan rehellisesti olen tätäkin vaihtoehtoa pohtinut nyt kun koulukin kohta loppuu..

Herääminen ennen kuutta oli aika työn takana kun tunnetusti olen yökukkuja ja nukun helposti yli iltapäivän. Vekaralla selvisi, että he olivat saaneet nukkua jopa puoli kahdeksaan mikä tuntui melko vääryydeltä.

Vaikka navigaattori ei tuntenut osoitetta Varuskuntatie 230, tajuttiin äippylin kanssa hyvin nopeesti jossain Kouvolan kohdalla, että tän letkan on pakko olla menossa samaan paikkaan. Siispä seuraten ja oikeassa oltiin. Autohan piti jättää jonnekin Jumalan selän taakse ja kävellä sai jalkansa kipeeksi.
Onneksi viimehetkellä päätin autossa pitää jaloissani ballerinat ja jättää korkkarit takapenkille.

Siellä sitten seisoskelua reippaasti tunnin ajan urheilukentän laidalla kuunnellen kun kaiuttimet soitti samaa todella raivostuttavaa biisiä repeatilla. Biisiä, joka kesti ehkä minuutin verran.
Puolen tunnin kohdalla jo muut rivissä seisovat omaiset rupes hyräilemään samaa melodiaa yhtä ärsyyntyneenä kuin minäkin.

Kylmäkin oli kun helvetissä. Samatista lähtiessämme aurinko porotti täydeltä taivaalta ja olikin luvattu melkein hellelukemia. Siispä meikäläinen talsi paikalle kesämekossa... Voin kertoo, etten aikoihin ole niin jäässä ollut kun tämän visiitin jälkeen. Varpaista lähti tunto, sormet ei meinanneet toimia..



Lopulta koko häppeningi alkoi. Finally! Ennen tätä saimme kuitenkin todistaa hyvin hermoja raastavaa ihmisjoukon paikalleen siirtämistä. Tarkoitan nyt niitä 5000 omaista, jotka eivät tajuneet, että ketjulla erotetun alueen yli ei saa mennä.
Eräs Saatananpalvoja,,,siis sotilaspoliisi yritti epätoivoisesti kehottaa ihmisiä siirtymään pois valan edestä ja pitämään kulkuväylän tyhjänä, mutta eij... Teki niin mieli itse mennä raivoamaan kurkku suorana.
Piipitti vaan epätoivoisesti jotain siellä edessä ja koko olemus jo viesti sitä ettei hänen sanojaan tartte niin tosissaan ottaa. Hyvin käyttäytyvä suomalaiskansa kun on sitä mieltä ettei kenellekään kuulu vittujakaan mitä mä teen. Mulla on oikeus mennä tästä, koska mä otan valokuvia ja mä voin kyllä istua tähän kivelle vaikka se onkin ketjun väärällä puolella. Minä, minä, minä, MINÄ!
Sitten sanotaan, että nuoriso käyttäytyy huonosti..
Aivan samaan kategoriaan menee mielestäni joku konfirmaatioissa valokuvaaminen. Jokasessa ohjelmassa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla "ei valokuvausta ehtoollisen aikana", silti mitä muuta siellä tapahtuu kun salamavälkettä juuri tällä hetkellä. "Toikin otti kuvan, kyl määki otan.."
 .. Indeed. Toiki hyppäs kaivoon, mäki hyppään perässä.

Alokas Heikkonen kolmas vasemmalta.

Olihan se kovin mielenkiintoinen tapahtuma. Hemmetisti ihmisiä ja moneen otteeseen saatiin käskyjä kuunnellessa repeillä ihan ääneen. Näytti vaan niin kovin huvittavalta kun käskyt kajahti pitkin kenttää ja pikkupojat siellä kerrankin tottelee jotain. Kaikista huvittavin taisi olla käsky lakin pois ottamisesta. Se valkeiden kaljujen määrä!


 



Minä lupaan ja vakuutan, kaikkivaltiaan ja kaikkitievän Jumalan edessä, olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.




Nopeasti se vajaa pari tuntia meni. Seuraavaksi vuorossa oli varusmiesten tapaaminen, palveluspaikan esittely ja kenttälounas (eli hernekeittoa, ruikkaria, mehua ja Suffeli).
Voin sanoo, että kovin yllättynyt sitä kuitenkin oli oikeasti nähdessään kuinka tip top voi jonkun vaatekaappi olla. Meidän Olli, joka ennen inttiä ei osanut edes petivaatteita vaihtaa... Ei mene jakeluun.

Varustenäyttelyä kierrellessä mieleen heräsi tietenkin läjä erittäin tärkeitä kysymyksiä jos vaikka tosiaan sinne myös itseni saisin raahattua. Onko naisille omat alushousut, vai joutuuko nekin pitämään niitä munapussillisia kalsareita? Saako käyttää stringejä? Millaiset rintaliivit sieltä saa vai saako ollenkaan? Lukeeko kuukautissuojissakin Karjalan Prikaatti?

Ikihyväksi ihastuin kuitenkin kuntosaliin ja etenkin uimahalliin. Ei siellä voi olla muuta tekemistä kun viettää kaikki vapaa-aika juuri näissä. Broidi oli eri mieltä..
Mittautin myös itseni. Oon menny lyttyyn. Lukiossa kun viimeksi tsekattiin olin 163 ja puoli. Tästä puolikkaasta sentistä olen aina ollut kovin ylpeä. Mittari sanoi kuitenkin nyt 162 cm. Fuuuck!

Edustava silmät puolikiinni sisarkuva. Siksi sensuuri.

Lopulta kolmen jälkeen lähdettiin pois. Kävellessä autolle iski ihan täysi vitutus erääseen takana käveleeseen keski-ikäiseen pariskuntaan. Tämä nainen puhui kovaan ääneen meidän takana että "on se kumma, kun ihmiset ei osaa pukeutua tälläisellä säällä sopivasti". Jos mutsi ei olisi ollut vieressä, olisin sanonut tälle naiselle vitulla korostettuna suorat sanat siitä, etti tälle kuulu pätkääkään laukoa mielipiteitään muiden kuullen ja jotta saisin olla vaikka alasti jos omasta mielestäni tarkenen. Tyydyin kuitenkin ERITTÄIN paheksuvaan katseeseen olkani yli ja sanomaan "Meillä etelässä paistoi kuule aurinko kun lähdettiin..". Ai hemmetti, kun taas osataan käyttäytyä. Pariskunta tajusi selkeesti puhuneensa ohi suunsa, otti spurtin ja käveli loppumatkan n. 10m meidän edessä. Mie pihisin ja puhisin takana.. Kehtaavatki..

Osoitteeksi Lahti ja täällä nyt taas pari yötä.
Puolipukeisena +10 asteessa toi tullessaan tietenkin flunssaoireet, joita olen parhaani mukaan yrittänyt saada häviämään ensiviikon Suomen road trippiä silmällä pitäen.
Marjamehua ja vitamiiniyliannostus. Villasukat ja sohva.

Koko viime viikko ei täysin koiria hoidellessa mennyt. Sain pinottua saunapuita, jonka todistan todeksi seuraavalla kuvalla. Viellä pitäisi nelinkertainen satsi saada tehtyä, jotta selvitään talven yli.
Minä hoidan, koska olen pääsääntöisesti se, joka ulkosaunaa käyttää..



Lisäksi olin taas hyvää vaimomatskua ja leivoin.
Sangen mielenkiintoinen oli tämä uusi kokeilu. Puolet on viellä pakkasessa. Tuli todettua, että tosiaan saa ottaa paria tuntia ennen syömistä tämän lettu-mansikka-jäätelö-kääretortun sulamaan.
Mutta ou boy, se oli hyvää kera kermavaahdon!!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti