maanantai 6. elokuuta 2012

Lalasusu.

Selviydyttyäni hereille edellisen illan Korpiklaaneiluista oli olo melko siedettävä.
Isäntäperhe tosin heräsi kauhian ajoissa enkä oikein käsittänyt mitä on tämä puoli 10 virtapiikki.
Jatkoin viellä tovin unosiani kunnes muut alkoivat osoittaa Myötätuulirockiin lähtemisen merkkejä.
12 paikkeilla soittelin frendille kun oltiin Kaivaritreffit kyseiseksi päiväksi sovittu.
Mörinä luurin toisessa päässä kertoi, että sielläkin on pidetty baardit ja siellä myös yhä nukutaan.
Pääsin kuitenkin kyydillä juna-asemalle ja melko vaivattoman parin minsan odottelun jälkeen kohti keskustaa.

Kiskalta kainaloon iso aamupalapatonki ja ratikalla viellä hoputtamaan ystävyksiä liikkeelle.
Aamukahvittomuuspäänsärky kera krapulan alko nostamaan päätänsä, mutta saatuani pari kupposta mokkaa ja patongin massuun olo rupesi olemaan melko siedettävä.

Päivän agenda oli tosiaan Kaivopuisto.
Eräs kohta ulkomaille karkaava frendi kun kirjoitti restonomin paperit itselleen keväällä.
Kauhian pähkäilypohdinnan jälkeen keksin kuningasidean lahjasta ja päätettiin toteuttaa suunnitelma.
Kyseessähän oli siis tämän muotoinen lahja joka onneksi otettiin pelonsekaisin tuntein ihan hyvin vastaan.





Itsekin on sieltä nosturin nokasta tultu alas. Kuusi kertaa jos ihan tarkkoja ollaan.
Näistä viimeisin näytti seuraavan kuvan kaltaiselta. Tapahtumapaikkana Nummirock 2012.




Ja kun ei ne festarikorkeudet enään missään tuntuneet toisen hypyn jälkeen, niin on se Kaivarinkin 150m rykästy. Todistusaineistona viime kesän todella edustava kuva.



Lopulta muutaman tunnin jumittelun ja ihmisten venailun jälkeen löysimme tiemme tapahtumapaikalle. Kaikki oltiin varauduttu eväisiin, koska omalla kohdallani vuosi aiemmin jonottelu kesti useamman tunnin.
Näinhän ei nyt sitten tietenkään ollut tällä kertaa vaan samantien pääsylipun maksamisen jälkeen olisi pitänyt valjaat kiskoa päälle.
Urheasti sinne ylös mentiin ja alaskin tultiin niinkuin pitää. Hyvä!






Jäätiinpä actionin jälkeen viltille viellä loikoilemaan ja seuraamaan muiden alastuloa.
Ärsyttävintä ikinä oli se, ettei järjestäjien poppikoneista löytynyt kuin pari biisiä Kuningasideaa, joista toinen oli tietenkin kaikkien rakastama kesärallatus Enemmän duuoo ku sooloo.
Alko se vähä otsalohkoa kiristämään kuuntelukerralla 10.



Lopulta ihan oikea nälkä (ja puhelimeen ruikuttava kuskini,,,tarkoitan, rakas pikkuveljeni) siirsi meidät takaisin keskustaan. Älypuhelimien ihanuus ja ratikassa pyriteltiin eri ruokapaikkojen menuja sekä arvosteluja. Ei oikein mihinkään lopputulokseen jengin sisällä päästy, mutta kun sanoin ilmoille nimen viikinkiravintola Harald, päätös oli sillä selvä. Helsingissä asuvat ystävät eivät moisen olemassaolosta edes tienneet, mutta meikä Lahtelaisena osasin nopsasti liikeidean selittää.
Karttapalvelun opastuksella lopulta oikeeseen osotteeseen ja wohou, RUOKAA!!



Kaikilla tuntui olevan hirveän hauskaa jo ihan ovelta asti. Ruokalistoja käkäteltiin pitkän aikaa ja sen eriskummallisuudet on kyllä käymisen arvoisia.
3 seurueesta uskatautui "retkelle" eli valitsemaan valmiiksi suunnitellun menun alku-, pää- ja jälkiruokineen. Itse valitsin vain ahvenkeiton alkuun sekä seuraavan piffin pääruoaksi.



Kaikki meinasi haljeta jo alkuruoan kohdalla ja pääruokien syömisprosentti oli hävettävän alkainen.
Hyvää oli, mutta olisi sittenkin täytynyt olla kovempi nälkä.
Ja tottakai se pakollinen sarvet päässä kuva oli otettava.



Puolijuoksulla Kamppiin ja bussilla kohti Lohjaa.
Äippä ja Mikko häipyi sunnuntaina neljän päivän lemmenlomalle Pietariin joka tarkoittaa sitä, että meitsistä tuli maatalon emäntä aka koiravahti.

Hoidettavaakin tosiaan on, koska lauantaina Danny (se berni) oli ulkona ollessaan sählännyt toiseen etutasuunsa anturahaavan. Pikkurillin kynnen kokoinen palkeenkieli siinä töröttää ja raukkaparka on vähän huonona kävellen pääsääntöisesti 3 jalalla.
Kuitenkin pehmeilllä astumispinnoilla ja innostuessaan koko haava unohtuu, joten ei se kovin kipeä olla voi. Lisäksi tällä piskillä on tunnetusti maailman alhaisin kipukynnys ja tottunut ulvomaan pienemmästäkin kivusta, mutta tassun takia ei ole parkasua tullut kuin hoidettaessa.
Tänään eläinlääkäriä konsultoidessani neuvottiin vain antibioottista salvaa tai -puuteria laittamaan, seuraamaan tilannetta ja odotella parantumista. Mitkään tikkaukset tai liimaukset ei tuon kokoisella koiralla yleensä pidä ja koska haavasta ei tule verta tai se ei märi tai haise pahalle on parempi vain odotella kunnes se siitä umpeutuu ja palkeenkieli lopulta kuivuessaan tippuu pois.
Vaikka kaikenmaailman sidokset kielettiin revin kuitenkin tänään tyynyliinan osittain suojaamaan tassua jottei kovin likaantuisi. Jätti tuo nuolemisenkin siihen ja ilma varmasti kiertää kerta antura näkyy "sukan" päästä.
Voe poloista.

Eilen heittäessäni vanhuksia Helsingin rautatieasemalle pysähdyttiin tankkaamaan ABC:lle.
Mikko kysyäisi automaatille mennessään maistuuko jäätelö ja hell yeah. Miä en karkkia syö, mutta jäätelöä sitäkin enemmän. Litra tuota kylmyyttä uppoo hujauksessa.
En nyt kuitenkaan ihan tälläistä irtojäätelöruhtinasta olisi odottanut.



Niin ja aivan juu. Jos sideharsotaitosta ranteessa kummastelette niin ei, en ole yrittänyt rituaali-itsemurhaa eikä minua tällä kertaa ole myöskään viilletty rikkinäisellä tuopilla.
Syy on yksinkertaisesti se, että jemmailin aamulla aiemmin otettua tatuointia vanhuksien silmiltä.
Ei ne kuitenkaan ikinä ymmärrä..


Marjut jo kauniisti kuvan Facebookiin lisättyäni tätä uutukaista kommentoi seuraavasti:
Maija "kieletty ajosuunta" Heikkonen.
Ei. Vaan Type O Negativen logo. Tsissus.. Ei tosin ollut tämä liikennemerkki edes juolahtanut mieleeni.. :D
Don´t think it - ink it!

1 kommentti: