sunnuntai 5. elokuuta 2012

Korpiklaani @ Virgin Oil Co.

Perjantaina päätin reilun viikon kotona oleskelun.
Suuntana Helsinki josta sitten edelleen Sammatti.
Kera Marjutin illan sotasuunnitelma sisälsi reilun tuhannen ihmisen haudan päällä etkoilua ja siitä sittemmin Virgin Oilia koska Korpiklaani pulautti ulos Manala-albuminsa.

Siispä Z-juna kuljetti meikäläisen romppeitteni kanssa 17.21 tapahtumakaupunkiin.
Kaupasta alkoholipitoisia juomia sekä hammasharja ja suunnaksi jo muiden valtaama Ruttopuisto.
Taisin tuoda mukanani sen veden sillä vaikka kaikki säätä ennustavat firmat olivat luvanneet ihan hyvää puistoilukeliä tipahteli jo kävelymatkalla vettä muutama pisara sotkemaan sotamaalausta.

Puoli-vitun-pilvistä indeed. Puolikas pilvi vain sisälsi vettä.
Tarmolla ja "nyt on kesä, jumalauta"-mantran avulla istuskeltiin puiden suojassa.
Pahimman kuuron päälle sattuessa siirryttiin seisomaan enempi suojaan ja taas kun kykeni jatkettiin viltillä istumista. Ei nyt mitenkään tullut yllätyksenä, että tosiaan meidän sekalainen seurakuntamme oli se ainoa, joka viitsi paikalla olla. Edes pullosetiä ei näkynyt kun aika-ajoin.

Sitkeä etkoilupoppoo

Kyllähän siinä usea tunti sinniteltiin. Ja koska Kuningas alkoholi, ei se pieni tipauttelukaan niin hirveästi kyrsinyt kuin olisi voinut kuvitella.
Intouduttiin ihan posevalokuvia räpsimään. Illan vaatetuskriisi oli kotosalla melkoinen, mutta lopulta kun oma mieli oli päätetty tapahtui viellä suruisenkuuluisa miä oon tosiaan lihonnu-tilanne, eli mekon sivusauma repesi. Mennään vähän lujempaa niin kukaan ei tajua ja baarissakin on sitäpaitsi pimeetä ja tätähän voisi luulla vain sivuhalkioksi alushameessa... Kyl.







Ehkä se Ukko tuli vain myös kunnioittaakseen katsomaan  Korpiklaania, mutta siinä vaiheessa kun vettä tuli tosiaan kuin Esterin perseestä ja Sakarin munista päätettiin lyödä hanskat tiskiin ja ottaa välietapiksi Base. Ei niin minun lempparipaikkani.





Onneksi olin varautunut keski-ikämäiseen tyyliin sekä kävely- jotta bilekenkiin niin pystyi sateessa juoksemaan lujempaa ja sujauttaa kuivat piikkikorkkarit jalkaan kun sadesuojaan päästiin.

Viimelopulta tapahtumapaikalle ja alkulämmittelyistähän vastasi Frosttide. Kelpokeikan poijjaat veti.



Tuttuja immeisiä ja myös vähemmän tuttuja. Virginissä olin vasta toistamiseen (mikä on kummallista, koska paljon on keikkoja kuitenkin kakarasta asti kierretty), eikä tälläkään kertaa yläkerta ollut avoin yleisölle.
Itsemääräämisoikeudella tosin siellä keikan jälkeen käväsin.

Aikataulut kusi, mutta eikös ne ollut että vain arvokkaat ihmiset antavat itseään odottaa.
Lopulta muutaman oluisen jälkeen lauteille Korpiklaani ja vaikka albumin julkaisupippalot olikin kyseessä tuli sieltä onneksi niitä vanhojakin biisejä. Ei sillä, jotta uusissakaan mitään vikaa olisi..




Eh, tietty se ihanainen Marjut jossain välissä kiikutti pöytään tequilaa. En niin suuri ystävä tämän juoman kanssa ole, mutta kummasti sitä saa kiskoa aina kyseisen ladyn ollessa viihteellä.
Olin tiukkis enkä antanut edes maksajan koskea pikkumukeihin ennenkuin itse aiheeseen liittyvä kipale pärähti lavan suunnasta.


Vei polkumme Meksikoon,
Jossa elo on tequilaa.
Argentiina, Columbia, Chile, el viva!
Tiemme Brasiliaan,
Jossa elo caipirinhaa.
Argentiina, Columbia, Chile, el viva!
Caipirinha, tequila, caipirinha, tequila, el viva!





Eturivipolkkaan ei meikäläisestä ollut. Liian mukavuudenhaluinen olen jo näin vanhemmiten. Halua saada mistään polvesta otsaani tai juomasarvesta kylkeeni. Nopeasti kävin välillä kuvailemassa ja paikantamassa missä viilettää illan emäntä.














Tanssittuakin tuli. Harvoin tanssin. Pääsääntöisesti vihaan sitä tamppaamista jossain yökerhon tahmeella lattialla, mutta koska hyvää musiikkia ja siisti lattia korkeiden pöytien välissä niin mikäs tossa. Kenkulitkin löysivät arvoisensa pitotelineen.




Kaikki hyvä aikanaan ja kun viimeinenkin jousenveto oli vedetty oli meikäläisistäkin puhti melkolailla pihalla. Kovin oli kova uhoominen, että keikan jälkeen ei sitten mennä mihinkään himaan viellä nukkumaan vaan odotellaan jatkoja.
Vajaa tunti elämää rappusillamme ihmeteltyä kuitenkin se bussi, pizzeria ja taxi.
Majapaikan olin itselleni pumminut jo viikkoja sitten Espoon suunnasta kun en rohjennut lähteä Lohjalle yöbussilla ja pakottaa aamuvuoroon menevää äippääni hakemaan minua linja-autoasemalta ennen sian pieremää.

Pizza nassuun, Mad Venturesin dokausjakso kehiin ja päälle viellä tasottavasti Muumeja.
Joskus 6 aikaan sanoi kämppä krooh.

Lauantaina tapahtui lisää, mutta kuten Muumipappakin muistelmissaan sanoi: siitä kerron lisää sitten ensi kerralla.



1 kommentti: