maanantai 27. elokuuta 2012

Hilloa! Hilloa!

Hiiri keittää hilloa,
hännällänsä hämmentää.
Antaa tuolle (jokaiselle sormelle)
maistaa jotain itsekin
ja vie loput kellariin.


Tietty syksyyn kuuluu omien hillopurkkivarastojen täyttöhommat.
Sammatin puutarhasta löytyykin meikäläisen fiksaatioita toteuttamaan reippaat 10 marjapuskaa, pari omenapuuta, muutama luumupuu ja kirsikkapuu.
Niin, ja keväällä ostettu Goji-marjapensaani, joka tosiaan ei ole kauhean voittoisan näköinen tämän "kesän" jäljiltä.
Toivotaan nyt kuitenkin, että talvehtii ja ensi vuona saisin jo omia superhedelmiä.






Jo viime syksynä kyrpiinnyin marjapensaiden kuntoon.
Eipä ole vuosiin leikattu ja kaiken sortin rikkaruohot rehottaa juuristosta suorastaan elämäntarkoituksenaan sabotoida mun keräysoperaatiota.
Siispä parina kesäpäivänä kitkin alustat ruohottomiksi ja tässä jahka syksy enemmän etiäpäin menee, asennan myöskin ne pensastuet ja trimmailen  pöheiköt helpommin sormetettavaan muotoon..

Myöskin yllämainituista syistä niitä marjoja ei hirveästi tule.
Punaviinimarjoja en löytänyt YHTÄÄN, vaikka niitä tietääkseni pitäisi olla parikin pensasta.
Lintujen ruokailemista epäilen, sillä palstalta löytyy myös 6 kipaletta kissoja (vai onko niitä 5).

Valkoherukkaa sen sijaan tuli tänä vuona siihen malliin, että ihan jouduin kyselemään  mitä helvettiä siitä tehdään.
Viiniä tietenkin, mutta en jaksa kuunnella  minkään ämpärin pulputusta kämppäni kulmassa.





Parin tunnin noukinnan perusteella kuitenkin saalista tuli ihan kiitettävästi.
Litraa valkkareita ja kirsikoita lukuunottamatta kaikki meni perkaamattomina pakkaseen.
Mummo keittelee niistä sitten myöhemmin Mehuasemalla sekamehua.





Mutta ne kirsikat!
Vuosien treenaamisen jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut dikkailemaan tästä luumarjasta aina vain enemmän. Viime vuona keittelin jo ensimmäiset hillot. Purkeista alkaa nyt hissukseen näkymään pohjat joten ensimmäisen satsin keittely oli ihan ajankohtaista.




Kuumeisesti Googlettamalla löysin myös yhden ihan kokeilemisen arvoisen sitruunaisen valkoherukkahilloreseptin, josta keittelin testipurkin. Hyvältä maistui ainakin kuumana.

Kirsikoiden kivien poistaminenhan on aivan Saatanasta. Parin hassun purkillisen alkuvalmisteluiden jälkeen olin taas täysin saavuttanut kiintiöni tähän hommaan.
Mukaan lipsahti myös yksi kivi, jonka en toivo halkaisevan kenenkään hammasta.

Askartelin paskartelin myös itse hillopurkkien etiketit. Paint on tottakai kätevin muokkausohjelma kun pitää mennä vaikeimman kautta.

Tärkein ainesosa tänä vuonna kirsikkahilloon oli 23-vuotias rommi. Viime vuona käytin jotain XO-konjakkia.




Arvostan itsetehtyjä lahjoja.
Mulle on siis aivan sama arvostaako ne ihmiset niitä, joille moisia annan.
Kuitenkin hillot, mehut ja ympäripyöreesti kaikki syötävä on mielestäni paljon mukavampia vietäviä kuin se ikuinen Presidentti-kahvipaketti tai Pullava.
Näihinkin kun väkertelee viellä jotain silkkinauha-pitsi-kiiltokuva-härpäkkeet niin kivan näköiseksi saapi.


Muutenkin päivä sattui olemaan mitä mainioin. Marjupuskien välissä pompin bikinit päällä, koska keli suorastaan vaati sitä.
Samaan ekshibitionismiin pompin myös pitkin pihaa kuvailemassa viimeisiä kesän fiiliksiä.













Ei o turhaa oltu kaksi kesää ruusutarhalla töissä..




Vahinkokukkia. Takana oleva lintulauta antanee selityksen kehitykseen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti