perjantai 31. elokuuta 2012

OH GOD THERE'S AN ORGY IN MY MOUTH!

Jokunen aika sitten bongasin Extreme Foolin blogista täytettyjen suippopaprikoiden reseptin.
Oli niin törkeän hyvän näköistä, että oli pakko testaa ja oi voi.

Yleensä en ole dikannut pätkääkään kypsää paprikaa. Herne-maissi-paprikasekoituksistakin noukin parhaani mukaan ne paprikat pois. Salaateissa, leivän päällä ja yleisesti vain raakana suurinta herkkua, mutta kypsänä... Yh.

Kuitenkin tässä oli nyt kyse suippopaprikasta. Joka siis on paljon makempaa kun se normaali mollukka.
Ratkaisevin tekijä oli kuitenkin sinihomejuusto ja pekoni. Kaksi ehkä hienointa keksintöä maailmassa.

Siispä paprika halki, sisälle Auraa ja ympärille pekonia. Verisuonet kiittää.
Perinteisen Auramurun sijasta käytin levittyvää versiota kun onpi helppo käsitellä ja vähän miedompikin. Lisäksi se on pienemmässä purkissa kuin normaali Aura. Koko paketti ois meinaan mennyt muuten pieninä biitteinä suolistoon.




Uunista pois tullessaan kaverit näytti seuraavan laisilta. Hyvä, etten nuollut koko leivinpaperia ylikiehuneiden juustojen takia.




Onneksi en myöskään yhtä paprikaa enempää näitä tehnyt, koska oisin vetäny samalta istumalta kaikki. Parempi tehdä liian vähän ruokaa kuin liikaa. Silloin tulee syötyä överit ja pyörittyä plussapallona tunteja.



Näin kun se syksy tuloaan tekee on kynttilöiden kaipuun lisäksi ilmestynyt sohvan nurkkaan syksyn uutuuslankoja.
Toinen selvä merkki.
Alan taas mummoutumaan.
Kesäisin se virkkuukoukku tai sukkapuikko ei vaan ota pysyäkseen kädessä, mutta syksystä kevään ensimmäisiin leskenlehtiin hankin sormiini kulumia erilaisista langoista.

Ensimmäinen huivi lähestyy loppuaan ja todennäköisesti valmistuu tämän viikonlopun aikana.

Näiden lisäksi, sekä sen kirkasvalolampun ja BB:n alkamisen ohella, on kahvipaketin viereen ilmestynyt kaakaojauhe.
Kaakao maistuu parhaimmalta tietenkin Minttuviinan ja vaahtokarkkien kanssa, mutta normaaliarkena tärkeintä on, että kuppi on oikea.
Siis toisinsanoen kohta pari vuotta sitten Levin työharjoittelulla paikallisesta kuppilasta pöllitty muki.
En yksinkertaisesti pysty juomaan kaakaota muusta mukista.




Kyllä tuossa menneellä viikolla taas jotain makeampaakin tuli leivottua.
Oon kehittäny fiksaation amerikkalaisempiin pannukakkuihin. Morjesta kui hyvii.
Moisen ohjeen metsästykseen antoi aikoinaan potkua yksi lempianimaatioistani.
Family Guy. Ne syö siinä aina aamupalalla joko pekonia ja munia taikka pannukakkuja.

Tällä kertaa pannarit syötiin viime vuoden punaviinimarjoilla, kiwillä sekä sillä juuri tehdyllä kirsikkahillolla.





Eilen olin emäntä ja leivoin leivän. :D
Hemmetin iso siitä tuli, mutta leikkelin 4 osaan ja laitoin pakkaseen.
Pahemmin en leipää syö. Viikonloppuisin saatan ostaa tai tehdä jotain teeleipiä.








Näillä viikonloppua ja saunavuoroa kohti!


torstai 30. elokuuta 2012

Piippolan vaarilla oli talo..

No ne viimeiset esittelemättä jääneet urbex kohteet parin viikon takaiselta retkeltä!
Ihan loistokas ilta täysikuineen jumittaa hienoisessa krapulassa.
Eilen oltiin viihteellä koska Torvessa oli Carved in Ashes, The Chant sekä Candorloop.
Hyvät oli keikat. Harmittavan vähän vain ihmisiä.
Olihan osittain odotettavissa kun ei niillä Torven vakiohippikanttiksilla varmaankaan ole kaljarahaa näin loppukuusta..

Viimeiset autiokohteet käytiin läpi pikaisesti.
Isoa navettaa nyt ei voinut olla huomaamatta kun aivan siinä tien poskessa oli.
Meidänkin mummolastakin löytyy tyhjillään oleva navetta.
Jotenkin kun siellä on pienestä likasta asti ollut mukana iltalypsyllä ja pyörimässä vasikoita rapsuttelemassa niin jossain vähän pistää kun näitä tyhjiä navettoja tulee ympäri Suomea vastaan.
Uudet hemmetin isot robottilypsykoneilla varustetut teholaitokset on niin rumia..
Ei se parikymmentä lehmää vaan kannata.





Tämä navettavanhus oli tosiaan kovia kokenut.
Taisi olla muutaman vuoden takainen lumikaaos jolloin se luovutti ja sortui osittain maantasalle.










Kauan se oli selkeesti tyhjilläänkin seissyt, koska ikkunoista näkyi hyvin isoiksi kasvaneita puita. Kuinka magee se oisikaan ollut käydä katsomassa viellä ehjänä ja tyhjänä kätketen sisälleen oman metsän.







Sisällehän tuonne ei luonnollisestikaan uskaltanut lompsia.
Vähän vain raotettiin yhtä ovea ja nopeasti napsaistiin kuva.




Viimeisenä pysähdyttiin vuooooosia tyhjillään olleeseen taloon. Tai liekö kesämökki ollut.
Autolta talolle Thor jyrisi ihan huolella ja kaveri ehdotti jo takaisin autolle kääntymistä, mutta koitin selitellä että pakkohan sen on olla kaukana kun ei täällä edes sada.




Tämän mesta sijaitsee ihan järven rannalla. Ranta näytti siltä, että ihan käytössä on.
Soutuvene ja jotain härpäkettä. Ei siis menty suoraan pihaan vaan hypättiin ojan yli kuvailemaan.







Nurkan toiselle puolelle, eli kuistille ja etuovelle, ei uskallettu mennä.
Viereisen tontin pihalla kun surisi ruohonleikkuri. Meikäläiset ois huomattu hyvin äkäseen.
Kuistilla näkyi olevan kaiken sortin tavaraa pöydistä tuoleihin ja laatikoihin.
Ikkunasta sisään katsoessa selvisi, että säilytystilana käytetään.
Vahvasti luulen, että etuovi olisi ollut myös lukittu, koska niin tien varressa tämä mökki sijaitsee.













Uudet kohteet on jo kartoituksessa ja niihinkin toivottavasti päästään hyökkäämään ennen kuin talvi puskee päälle.

Jos joku lukija sattuu hyviä kohteita tietämään, niin info otetaan mielellään vastaan!


maanantai 27. elokuuta 2012

Hilloa! Hilloa!

Hiiri keittää hilloa,
hännällänsä hämmentää.
Antaa tuolle (jokaiselle sormelle)
maistaa jotain itsekin
ja vie loput kellariin.


Tietty syksyyn kuuluu omien hillopurkkivarastojen täyttöhommat.
Sammatin puutarhasta löytyykin meikäläisen fiksaatioita toteuttamaan reippaat 10 marjapuskaa, pari omenapuuta, muutama luumupuu ja kirsikkapuu.
Niin, ja keväällä ostettu Goji-marjapensaani, joka tosiaan ei ole kauhean voittoisan näköinen tämän "kesän" jäljiltä.
Toivotaan nyt kuitenkin, että talvehtii ja ensi vuona saisin jo omia superhedelmiä.






Jo viime syksynä kyrpiinnyin marjapensaiden kuntoon.
Eipä ole vuosiin leikattu ja kaiken sortin rikkaruohot rehottaa juuristosta suorastaan elämäntarkoituksenaan sabotoida mun keräysoperaatiota.
Siispä parina kesäpäivänä kitkin alustat ruohottomiksi ja tässä jahka syksy enemmän etiäpäin menee, asennan myöskin ne pensastuet ja trimmailen  pöheiköt helpommin sormetettavaan muotoon..

Myöskin yllämainituista syistä niitä marjoja ei hirveästi tule.
Punaviinimarjoja en löytänyt YHTÄÄN, vaikka niitä tietääkseni pitäisi olla parikin pensasta.
Lintujen ruokailemista epäilen, sillä palstalta löytyy myös 6 kipaletta kissoja (vai onko niitä 5).

Valkoherukkaa sen sijaan tuli tänä vuona siihen malliin, että ihan jouduin kyselemään  mitä helvettiä siitä tehdään.
Viiniä tietenkin, mutta en jaksa kuunnella  minkään ämpärin pulputusta kämppäni kulmassa.





Parin tunnin noukinnan perusteella kuitenkin saalista tuli ihan kiitettävästi.
Litraa valkkareita ja kirsikoita lukuunottamatta kaikki meni perkaamattomina pakkaseen.
Mummo keittelee niistä sitten myöhemmin Mehuasemalla sekamehua.





Mutta ne kirsikat!
Vuosien treenaamisen jälkeen olen pikkuhiljaa alkanut dikkailemaan tästä luumarjasta aina vain enemmän. Viime vuona keittelin jo ensimmäiset hillot. Purkeista alkaa nyt hissukseen näkymään pohjat joten ensimmäisen satsin keittely oli ihan ajankohtaista.




Kuumeisesti Googlettamalla löysin myös yhden ihan kokeilemisen arvoisen sitruunaisen valkoherukkahilloreseptin, josta keittelin testipurkin. Hyvältä maistui ainakin kuumana.

Kirsikoiden kivien poistaminenhan on aivan Saatanasta. Parin hassun purkillisen alkuvalmisteluiden jälkeen olin taas täysin saavuttanut kiintiöni tähän hommaan.
Mukaan lipsahti myös yksi kivi, jonka en toivo halkaisevan kenenkään hammasta.

Askartelin paskartelin myös itse hillopurkkien etiketit. Paint on tottakai kätevin muokkausohjelma kun pitää mennä vaikeimman kautta.

Tärkein ainesosa tänä vuonna kirsikkahilloon oli 23-vuotias rommi. Viime vuona käytin jotain XO-konjakkia.




Arvostan itsetehtyjä lahjoja.
Mulle on siis aivan sama arvostaako ne ihmiset niitä, joille moisia annan.
Kuitenkin hillot, mehut ja ympäripyöreesti kaikki syötävä on mielestäni paljon mukavampia vietäviä kuin se ikuinen Presidentti-kahvipaketti tai Pullava.
Näihinkin kun väkertelee viellä jotain silkkinauha-pitsi-kiiltokuva-härpäkkeet niin kivan näköiseksi saapi.


Muutenkin päivä sattui olemaan mitä mainioin. Marjupuskien välissä pompin bikinit päällä, koska keli suorastaan vaati sitä.
Samaan ekshibitionismiin pompin myös pitkin pihaa kuvailemassa viimeisiä kesän fiiliksiä.













Ei o turhaa oltu kaksi kesää ruusutarhalla töissä..




Vahinkokukkia. Takana oleva lintulauta antanee selityksen kehitykseen..

sunnuntai 26. elokuuta 2012

And Thats Who I Am - haastelo

Kello 7:40 jotain on ihan todella hyvä aika alkaa pläräämään Tumblr-sivustossa näitä kuvia ja työstämään jotain hitsivinkulan kollaaseja, sillä 50 kuvan skrollaaminen alekain saattaisi ottaa pannuun puolessa välissä tienoota.
Ei siinä. Mielelläni olisin tähän aikaan nukkumassa, mutta korkeammat voimat päätti tänään muuta.
Kello soi kohta ja yöstä noin 5 tuntia meni sängyssä pyöriessä. NO SLEEP.
Tuskastuin ja roudasin itseni koneelle. 
TV:ssä keskustellaan rikkidirektiiveistä. Cheers! 

Enivei näitä pyöriipi muissakin blogeissa juur haaste mielessä, mutta en nyt näistä hurjasta 5 julkisesta stalkkerista ketään tägää. Tiedän, että teitä on enemmänkin!

Kivempi kait tää on kun sellainen ikuisen tylsä ystäkirjamallinen ratkaisu tai loputtoman pitkä banaani vai kiiwi kyselylomake, joita tuli silmät ristissä joskus IRC-Galleriaikana täyteltyä.

Ensimmäinen fiilis tallenneltuani omat valintani koneelle oli:
- Oonpas mä masentava. :D No, kait sitä sit ollaan.




























lauantai 25. elokuuta 2012

Sunshine Reggae

Eilen huitasin kuntopyörätappotreenin ja saunan kunniaksi pullollisen viiniä.
Sekä siiderin. Ja viskiä.. Ja viellä oluenkin.
Kotikännäily on ihan mukavaa yksikseenkin.
Aamulla (eli 17.00) heräsin nikotiinilaastari käsivarressa.
Olin ilmeisesti tehnyt suuria päätöksiä ennen nukkumaan menoa.

Hell no, ei ole elämäntilanne niin seesteinen, että nyt kannattaisi mitään elämäntaparemonttia toteuttaa.
Limpparipullo kouraan ja parvekkeelle tummaakin tummemmat arskat päässä (vaikkei edes aurinko paistanut) ja nortiksi.

Tänään piti toteuttaa suursiivous ja kokata herkkuruokia, mutta taidan sen sijasta vaan röhnätä sohvalla, virkata uutta kolmiohuivia ja tuijottaa elokuvia.

Onneksi viimeisen viikon aikana on tullut oltua ahkera ja väsättyä vaikka minkä sortin hommeleita.
Ei kuitenkaan sitä opparia, jota nimenomaan pitäisi tehdä.


Syksy tekee auttamattomasti tuloaan. Ei sille mitään voi vaikka kuinka yritänkin protestoida.
Yleisfiilis alkaa laskea, unirytmi menee aivan päin prikkaloita ja aamut tuoksuu lähestyvälle talvelle.
Tänään täytyy kaivaa kirkasvalolamppu laatikosta esiin ja aloittaa taas sen aamuinen tuijottelu 20cm etäisyydeltä.





Itseltäni löytyy Philipsin ei niin sisustuksellisesti kaunis kapine.
Investoin moiseen viime vuonna sen vajaan 300euron verran. Pennin vertaa en ole ostosta katunut!
Löytyyhän näitä tosiaan halvemmalla ja kauniimmissa muodoissa, mutta onko niistä sitten hyötyä on eri asia.
Ehdottomasti suosittelen oman auringon hommaamista jokaiseen talouteen. Parissa viikossa aivan oikeasti huomaa, että se auttaa.
Aamuisin vain lärvi lähettyville vähintään parinkymmenen minuutin ajaksi.
Itselläni moinen hoituu aamukahvia jumittaessa ja aamun Fingerporia sekä uutisotsikoita yms Facebookia plärätessä.

Mitä se valohoito sitten on?
No se on nimenomaan sitä kaamosväsymyksen ja kaamosmasennuksen hoitoa.
Kirkasvalolamppu vaikuttaa silmien kautta käpyrauhaseen. Se siis piristää.
Lamppu sinäänsä ei ole mitään muuta kuin todella kirkas valo.

Ihan perus hehkulamppua tuijottelemalla ei tämä homma toimi.
Kirkasvalolampun teho perustuu nimenomaan valovoimaan.
Siitä peruslampusta kun lähtee valoa ainoastaan sellaisen 50 luksia.
Jotta kirkasvaloa voi sanoa kirkasvaloksi ja sitä voi käyttää valohoitona täytyy tämän luksimäärän olla vähintään 2 500 luksia.
Näin pienivoimasta lamppua en tosin suosittele ostamaan, koska tuokin määrä on hirvittävän pieni.
Meikäläisen lampusta tehoa löytyy 10 000 luksia.
Jos tähän laittaa vertailua, niin auringosta posottelee semmoset 50 000 - 100 000 luksia.

Jahka tässä saan talouteni paremmalle kannalle, aion investoida Valkee kirkasvalokuulokkeisiin.
Siis tämmöisiin..




Tuo iso kotivalo kun ei kulje mukana. Sen huomaa heti kun useamman päivän on poissa kotoa ja valon kattelu jää välistä.

Siispä tämä suomalainen Valkee on ratkaisu tähän probleemaan.
Vajaan parin sadan hintaan saa siis pienen mp3-soittimen kokoisen USB:llä ladattavan mötikän jolla "kuunnellaan" valoa.

Tämän homman teho perustuu korvakäytävien kautta annettavaan valohoitoon sillä aivot – eivät vain silmät - ovat valovasteelliset.

Aivan samanlailla kuin kirkasvalolamppua ostettaessa pitää varmistaa, että laite on CE-merkitty sekä sertifikoitu, on tämä Valkee myös luokan II(a) terveydenhuollon laite, ja sillä on CE-sertifiointi.
Kirkasvalolamppuahan pitää ihmetellä siitä 20 minuutista pariin tuntiinkin, mutta näiden kuulokkeiden hoitoaika on vain 8-12minuuttia.

Olen kyllä kuullut, että näiden kuulokkeiden kanssa helpommin tulee ensialkuun oireita. Kuten huonovointisuutta ja sekavaa oloa, mutta aivan kuten kirkasvalolamppuakin käytettäessa, oireet katoaa muutaman käyttökerran jälkeen.

Muutkin vaan ostelemaan näitä härpäkkeitä netistä, tavarataloista tai apteekeista!


perjantai 24. elokuuta 2012

Ja käsi kädessä kuljemme....

Vuonna -97 olin pieni. Pikkirillipikkupakkene. Jotain reippahasti alle 10-vuotias.
Muistan nähneeni seuraavan videon silloin pyörineessä Lista-ohjelmassa.

 Waltari - Far Away


Soli magee.
Soli pelottava.
Siin oli autiotalo ja siin oli pellen näköinen kaveri.
Kerralla yhdistettynä kaikki mitä pelkään.
Stephen Kingin IT oli ja on edelleen elokuva, jota pelkään.


Pikkupaskainen kun olin. Se SE tuli joltain YLE:n kanavalta useammassa osassa.
Tuolloin jo äippä tiesi, että tämä elokuva on pahasta.
Se peitti mun silmät aina, kun tuli "paha" kohta.
Ei auttanu ei... (katsoin sormien välistä).
Kammo pelleihin jäi.

Pari vuotta sitten, lainasin ystävältäni Marjutilta kyseisen elokuvan.
Päätin olla aikuinen ja kohdata demonini.
Ekalla yrityksellä pystyin katsomaan 10minuuttia kunnes oli pakko sammuttaa DVD.
Toisella yrityksellä pääsin samaan minuuttimäärään ja ajattelin, ettei tämän katsomisesta oikeasti tule ikinä mitään ilman seuraa...

Turvauduin pullolliseen viiniä ja kolmannella kerralla sain SEN katsottua kokonaa.
Puistatti...
En ole yhtään fiiliksissä siitä, että aikovat jonkun 3D pläjärin leffasta tehdä.
Hui kauhia...!

Tuohon siedätysaikaan deittailin henkilöä, joka oli myös tietämättään tehnyt äärimmäisen pelottavan, itseäni koskettavan, musiikkivideon tästä samasta aihepiiristä..
Jotenkin tuo IT ja sen unohdetut viemäriverkostot kompesoituna Waltari Far Awayn punapuhehkuisiin hylättyihin graffiti-kenttiin puhutteli samalla tasolla kuin ShamRainin miljöö.

Soli jo ennen kyseiseen ihmiseen tutustumista video, joka nostatti selkäpiin karvat jakaukselle ja joka jännästi kuvaukseltaan puistatti. Biisin sanomaltaan myös itketti..
Eikä yhtään auttanut kun sain kuulla, että musiikkivideon pikkupoika oli pelännyt kuvauksissa kyseistä autiotaloa.
Umtsis, hyi jyi jai. Autitalot on sitä edelleen.
Nämä kolme: Stephen Kingin IT, Waltari ja ShamRain...
Pointteja miksi näitä mestoja samaan aikaan haluan tutkia ja miksi niitä myös vältän.

Orpokodin jälkeen vuorossa oli vahna vanha talo. Jossei jopa kartano..
Hyvin oli maastoon maastoutunut tämä aarre...




Pysähdyttiin kirjastoauton pysäkille.
Polteltiin tupakat, sillä viereisen tienhaaran postilaatikkoriville oli pysähtynyt auto joka kummastukseksemme jäi poraamaan laatikkoja paremmin kiinni.
Toive oli, että röökin aikana katoaisi, muttakun näin ei käynyt, marssin papan puihelle asiallisesti morjestaen ja esitellen itseni. Sanoin asiani, eli mitäpä hän meinaa, jos otetaan pari kuvaa tästä tienvarresta kyseisestä talosta. Näin niinkuin vain, jottei jälkikäteen sanomista tulisi ja joskos joku paikallinen olisi edes tietoinen touhuista..
Papparainen ilmoitti hymyssä suin, että tontin omistajaa tuskin kiinnostaa pätkääkään vaikka hän asuisikin tienhaarassa (100m) toiseen suuntaan. Toivo hyvää loppukesää hienoja kuvia. :)







Tämä upea vanhus oli siis osittaisella luvalla Uranisoitu.
Osittain pihalla näkyi myös pienempi omakotitalo, johon emme menneet tutustumaan.
Sekin näytti oman onnensa nojaan hylätyltä, mutta kuitenkin jollain tavalla muistetulta.
Kuitenkaan mitään polkua ovelle ei käynyt ja rappusillakin nojasi pino lautoja.
Mitä todennäköisemmin sekin siis autio. Tsekataan tilanne talvella ja käydään kuvaamassa sekin joskos näin on!









Esialkuun ei uskaltauduttu sisälle. Kierrettiin vain taloa ja pohdittiin tämän viereisen talon asumattomuutta/ mahdollista asutusta..
M:n piti viellä ulkona ollessa vitsaillen sanoa "kohta joku tulee kirveen kanssa" ja pari hetkeä tämän jälkeen katsoin taakseni löytäen puunrungosta,,,,viikatteen. Simpura!




Edelleenkään ei uskallauduttu sisälle.
Tämän sijasta kameralla napsin sattumanvaraisesti kuvia rikkoutuneesta ikkunasta selvittääkseni mitä nämä seinät kätkevätkään sisälleen.
Näky oli hieman yllätys.
Pyykkinaruja!












Tässä vaiheessa taivas oli jo osoittanut merkkejään ja jyrähdellyt useaan otteeseen siihen malliin, että M jo totesi että meidän olisi ehkä parempi lähteä.
Lähteä.
Nimenomaan, sisälle turvaan!

Ovi naristen auki ja meikäläinen täälläkin oli ekana kärppänä sisällä.
Puoli taloa jo kerkisin kiertämään, ennenkuin M uskaltautui eteistä pidemmäksi koska "toi lattia mihin sä astuit jousti".

No se.
Semisti oikeasti puistatti ensimmäinen näkymä ulko-oven avattuani.
Takki.
Aivan kuin joku sen olisi siihen ripustanut merkiksi siitä, että on sisällä.




Tuulikaapin jälkeen joutui tosiaan ottamaan aikamoisen harppauksen päästäkseen sisälle taloon, sillä lattialankut olivat hyvin pehmoista materiaalia.
Onneksi tämä hyppy uskallettiin ottaa sillä ou my, kuinka paljon tavaraa siellä oli!

Sinäänsä nopeasti laskettuna alakerta käsitti 7 huonetta.
Yläkertaan uskaltautumisesta kertonee seuraava kuva ihan tarpeeksi.
Törkeän iso este ja sinäänsä myös katot alakerrassa oli sen verta notkollaan ettei ihan ensimmäiseksi olisi tullut mieleenkään kavuta niitä rappusia ylös..




Olohuone, josta ulkoa tutkiessamme löydettiin pyykinkuivaustupa, oli juurikin sitä.
Oli siellä mielettömän hieno takka ja uskomattoman upea tapettikuvasto nähtävillä.
Tämä oli myös huone, josta oli postettu lattialankut. Joku siis ehkä kerran on ajatellut tämän kunnostaa?












Keskiviikko. 22. lokakuuta 1982.


Tämä olohuone oli myös toinen talon huoneista jossa pelästyin.
Tämä pelästyminen oli kuitenkin selkeesti selitettävissä hiirellä, joka oli myöskin tullut suodaan ukonilmaa..







Olkkaria ennen olevasta huoneesta löytyi paljon tavaraa. Muun muassa nämä polkupyörät.
Selkeesti oli pääteltävissä, että taloa varastona käyttänyt henkilö on elänyt pula ajan.
Sieltä nimittäin löytyi aivan kaikki lehtinipuista foliovuokiin. Vaatteista lääkepurkkeihin ja aivan kaikkeen siltä väliltä.
Kaikkea, kaikkea oli selkeästi säästetty ja unohdettu sinne hämärään.






Laatikoista löytyi myös nykyään todella arvokkaita Arabian astiastoja. Nämä teki hetken mieli pölliä, mutta "ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä" naksutti mielessä.

Tietenkin talosta löytyi myös se pakollinen TV.




Seinistä huomasi jokaisessa huoneessa vaihtuvan tapettikuosin ja niiden kuosien edeltävän kuosin lisäksi tiivistemateriaalin. Tätä virkaa oli TV huoneessa ainakin käyttänyt pyhääkin pyhempi kirjamme, eli Raamattu.
Tiedä sitten, onko se enemmän syntiä käyttää Raamattua tuona aikakautena tiivistykseen vai onko se uskoa suurimmillaan...?





Yhdestä kasasta nostin yhden purkin.
Tunnistin sen jo kaukaa vanhan ajan lääkepurkiksi.
Olisi ehkä pitänyt jättää se siihen paikkaan sillä...
Kaikista maailman nimistä,, tämä purkki oli osoitettu henkilölle, jonka nimi oli Maija.
Ja nämä lääkkeet olivat kilpirauhaslääkkeitä.
Tuli väreet ja pienen ikuisuuden yritin tästä kuvaakin saada siinä onnistumatta niin, että itse etiketistä olisi tullut selväksi nämä faktat. Kiitos Sony. En edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää sinua!
Niin tai näin, jäi outo fiilis juuri tästä löydöstä.

Tuvasta löytyi tietenkin puuhellan lisäksi muuta tilpehööriä.
Siellä oli esimerkiksi kolmen maattava kerrossänky.
Kuvien heikkoa laatua perustelen edelleenkin sillä Sonyllä ja sillä, että taskulamppu unohtui kotiin, ukkosen takia oli pimiää ja kameran oma salama on aika styrkka.









Minuu ei tuolle ylimmälle hyllylle olisi saanut. Ei jumaliste!
Aikoinaan on ekaluokkalaisena tultu parvelta alas lyöden jalan lämmityspatteriin saaden aikaiseksi iiiiiiiiison palkeenkielen as I mean puolet kanpäästä irti.
Oli suht saatanan kipeä monta viikkoa ja vähän perkeleen vaikia kävellä puhumattakaan silloisista uintitreeneistä. Siispä, minua ei saa ylävuoteeseen.
Ja ihmiset, jotka joskus ovat samoissa neliöissä nukkuneet kanssani eivät myöskään päästä minua ylävuoteeseen, koska son ihan varma voitto, että Maippi sieltä alas tulloo.. (Ja huutaa muuten matkalla vittu, EI, perkele, EI NOIN!: puhun pahoja unissain..).

Niin ne kuvat!







Kaikkineen näineen mesta, jossa meni paljon aikaa. Paikka joka tosiaankin tekisi mieli ostaa ja kunnostaa loistoonsa. Maija-lääkepurkkia ja eteisen villakangastakkia lukuunottamatta yleisfiilis neliöissä kun oli ihan hyvä.
Paikka paikoin oli tosiaan lattiasta kattoon paikat siinä kondiksessa, että hyvä kun tämän kepeän vakaa 50 kiloa kesti..








Jotenkin on semmoinen kutina, että täällä tullaan käymään paremmalla ajalla, säällä ja valoituksella joku kerta uudestaan.